Find yourself!

tiistai 13. syyskuuta 2016

Metallista kiiltoa ja nahan tuoksua

" Tänä vuonna ylitän itseni. Minähän laitan sinne hakemuksen, vielä on aikaa. En takuulla pääse mukaan, mutta voin ainakin sanoa että minä uskalsin. Ei tarvitse kenelläkään jossitella! "

Viime vuoden tapahtumasta asti olin pyöritellyt ajatusta mukaan hakemisesta. Kun tämän vuoden hakuaika alkoi, emmin vielä enemmän vaikka olin seurannut lähtölaskentaa. Lopulta ystävän kannustuksesta laitoin meiliä menemään ja ajattelin että ponnistus oli siinä, tuskin edes vastaavat. Kun sainkin kiitosviestin mukaan hakemisesta eikä se vaikuttanut ainakaan kokonaan valmiin pohjan päälle väsätyltä, olin iloinen ja tuumin että ehkä joku ainakin luki hakemukseni. Olin nyt ylittänyt itseni ja tyytyväinen.

Hakuajan päätyttyä minua ei juuri jännittänyt. Tarkistin toki mailini heti kun sinne jotain tuli, mutta en sen kummemmin.
Sitten kun saapuneissa olikin ilmoitus valituksi tulemisesta, kroppani teki ne kuuluisat klassiset ja auoin vain suutani, hieroin silmiäni.. Minä jukolauta pääsin!

Olin pienoisessa hämmentyneessä sumussa seuraavat pari päivää, informaatiota tuli heti alusta asti tosi hyvin ja kaikki alkoi tosi vauhdilla. En ollut edes osannut odottaa valituksi tulemista, joten kun pyydettiin lähettämään kuva äänestystä varten, tuli pienoinen paniikki järjestää kuvaukset. Luojan kiitos Teemu lupautui kuvaajaksi ja hänellä oli paikkakin valmiina mietittynä, kavereilta järjestyi niin kyyti, tuki kuin korsettikin ja saatiin tosi nopealla aikataululla kaikki kasaan.


Paikka oli upea vanha saha Martinniemessä, harmittelen yhä etten sen enempää kuvia sieltä ehtinyt ottaa itse. Kuvauspäivälle osui juuri täydellinen ilma, ei liian kylmä ja valoa tuli sisään sopivalla tavalla. Eikä siellä ollut onneksi silloin muita!
Tunsin olevani tosi ruosteessa, edellisistä kuvauksista oli todella pitkä aika ja uusi kuvaaja sekä korsetin pitäminen pitkästä aikaa teki hommasta vielä astetta jännittävämpää. Kuvat saatiin kuitenkin otettua ja pääsin kotiin jännittämään lopputulosta.
Tästä kuvasta valikoitui virallinen äänestyskuvani. En useimmin ole kovin kotonani asennossa, jossa
kasvoni ovat näinkin paljon kameraan päin mutta silti tästä tuli se lempparikuvani.
 (c) Teemu Konttinen

Heti alusta alkaen olemme jutelleet muiden semifinalistien ja muun tiimin kanssa aktiivisesti niin tapahtumasta ja siihen liittyvistä ajatuksista kuin kaikesta maan ja taivaan välillä muutenkin. Tytöt ovat aivan huippuja, kaikki ollaan niin erilaisia mutta tavallaan samanlaisia. Sitä yhteistä on kyllä löytänyt jokaisen kanssa! Ei ole hetkeäkään ollut sellainen jäykän virallinen tunnelma vaan heti on tuntunut tosi luontevalta jutella aiheesta kuin aiheesta, se on helpottanut jännitystäkin tosi paljon kun voi yhdessä purkaa ajatuksia. Tuntuu jopa hieman oudolta ajatella että ollaan ns. kilpailun keskellä, kun tullaan niin hyvin juttuun. Ei tämä ole ollenkaan ollut sellaista alta kulmien kyräilyä, jatkuvaa arvosteltavana olemista ja lyttäämistä mitä olen pelännyt kaikkien tällaisten tilanteiden olevan.
Tässä näkyy tosi hyvin tuo korsetti, jonka sitten lunastin itselleni kuvausten jälkeen. Aivan ihana!
(c) Teemu Konttinen

Etenkin se, että hallitseva Metal Angel Salla ja meidän tuottajamme Saara-Mariakin ovat mukana keskustelussa aktiivisesti, on luonut sitä yhteisöllistä meininkiä ja inhimmillistänyt tätä hommaa huimasti. Tulee juuri sellainen olo että ihmisiähän tässä kaikki ollaan ja kaikki otetaan vastaan sellaisina kuin ovat eikä minkään barrikaadin takaa vain huudella käskyjä ja odotuksia. Ollaan vähän niinkuin samaa porukkaa, eikä kokemuksen määrä laita meitä eri arvopalleille vaan kaikki jakavat omastaan ja tsemppaavat toisiaan.
Tästä asennosta tuli kuvailtua pisimpään, ja etenkin hiusten kanssa oli vähän säätämistä.
Sitten hieman hauskalla tavalla saatiin lopulta hiuksetkin esiin..
(c) Teemu Konttinen

En tiedä onko se tämä upea tarkoitus koko tapahtuman takana (hyväntekeväisyys), tapahtuman erilainen avarakatseisempi luonne vai mikä, mutta joku tästä tekee sellaisen että tunnen olevani siinä juuri omassa jutussani mukana.
Eikö oikein auennut mistä oikein tässä jauhan? Ei hätää, kohta selviää!

Niin että mikä Metal Angel? - Kuten sana Metal antaakin ehkä ymmärtää, Metal Angel edustaa hieman räväkämpää tyyliä niin luonteeltaan kuin ulkonäötään. Metal Angel on siis räväkämmän tyylin omaava pr-tyttö ja keulakuva, jolle ei ole pituus- tai painorajoituksia.
Kyseessä ei ole mikään perinteinen missikisa, vaan tapahtuma on saanut alkunsa ihan puhtaasti hyväntekeväisyysajatuksen pohjalta. Tarkempaa inffoa siitä mistä homma oikein lähti, miten se lähti ja mikä tässä nyt oikeasti on se idea, saa meidän tuottajan Youtube.videolta tästä. Video ei ole pitkä eikä uuvuttavaa luennointia, joten sen jaksaa kyllä katsoa kuka vaan loppuun! Lopussa myös meidän semifinalistien esittelyt, joten kannattaa katsoa.

Tämän vuoden hyväntekeväisyyskohde on Lapin ensi- ja turvakoti, joten tosi hyvällä asialla ollaan liikkeellä! Siitä, meidän kuulumisista, viimevuoden meiningeistä ja muusta aiheeseen liittyvästä saat inffoa tämän linkin kautta. Äänestys alkaa 1.10.2016 ja se tapahtuu sitten täällä. Siellä myös tietoa miten äänet vaikuttavat ja miten äänestys tapahtuu! Kuvapainotteisempaa inffoa löytyy tapahtuman instagramista jonne pääset tästä tai hakemalla käyttäjää nimeltä metalangeltapahtuma.

Tämä kuva oli alunperin vain pelleilyä, mutta siitä tulikin ihan hauska! Vähän turhan ylevä ehkä, heh.
(c) Teemu Konttinen

Minun naaman voi myös bongata Oulu-lehdestä, Metal Angel-aiheiseen juttuun löytyy linkki tästä. Siitä toisesta kerronkin eri postauksessa.