Find yourself!

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Elämän suuret kysymykset

Tässä viimeisen parin viikon aikana olen taas pohtinut, mikä kumma saa ihmiset vajoamaan niin alas että tulevat anonyyminä haukkumaan tai mustamaalaamaan ihmisiä internetissä? Etenkin kaikki ylimääräiset draaman virittely-yritykset ja vastaavat saavat välillä ymmärrysmittarini vajoamaan. Olenko liian tyhmä ymmärtääkseni tuon kaiken viehättävyyden vai onkohan se vika sittenkin siellä toisella puolella? Enkä nyt tarkoita ainoastaan minuun kohdistuneita tapauksia.

Milloin levitellään juoruja, yritetään sabotoida suhteita tai vain aiheuttaa draamaa, milloin aletaan syyllistämään ihan omituisista asioista. Milloin haukutaan ihan muuten vaan tai koitetaan saada vastapuolelle mahdollisimman paha ja arvoton olo. 

Joku voi ihan oikeasti loukkaantua ja ottaa itseensä noita asioita todella pahasti ja siitä voi syntyä pahaa jälkeä. Myönnettäköön, pari sanaa on osunut sen verran ikävästi itsellenikin että olen pohtinut ko. tilien sulkemista kun sieltä ei välillä mitään positiivista irtoa kun kunnon aalto saapuu rantaan. En kuitenkaan aio paeta jonnekin syvälle linnoitukseeni vain parin idiootin takia, mutta kyllähän se pistää miettimään kuinka pahasti asiat ihmisellä ovat kun saatetaan tulla ihan ystäväksi kutsuen haukkumaan tai levittämään kaikenlaista soopaa. 

Jos ei ole mitään ns. normaalia sanottavaa, kannattaako avata sanaista arkkuaan ollenkaan? Miksi yrittää tuottaa toiselle pahaa mieltä ihan turhaan, ei kukaan voi oikeasti tosissaan saada siitä itselleen ainakaan parempaa oloa. Jos jotain on hampaankolossa, sen voi selvittää ihan kasvotusten/omilla kasvoillaan internetissä asiallisesti keskustellen ilman että toista täytyisi nälviä tai vainota. Jos tuohon ei kykene niin kannattaa vain päästää irti ja keskittyä johonkin parempaan. Asiat tulisivat jopa selviksi siten helpommin, asiattomiin anonyymeihin nälvintöihin harvemmin kukaan jaksaa vastata mitenkään erityisen avaavasti tai edes kohteliaasti.

Kaikkea osataan väärinkäyttää, eikä se muutu vaikka kaikki palstat ja verkot suljettaisiin ja kiellettäisiin. Ihmisten täytyy itse oppia jättämään nuo väärät ja ilkeät toimintamallit taka-alalle ja käyttäytyä niinkuin itseään kohden haluaisi käyttäydyttävän sekä muita arvostaen.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Päissäinen selvänä

.. No okei, join minä yhtenä iltana vähäsen. Ei sitä voi silti kutsua päissäiseksi, ainakaan minun kohdalla.

Pääsiäinen menikin siis Korvualla Jonnen porukoilla ja kotona, koirien kanssa temmeltäessä. Kolme ihanaa saksanpaimenkoiraa ja pystykorva, siinä syy koiran kuolasta ja karvoista kasaantuneeseen pyykkivuoreen jonka sain kotiin tullessa taltuttaa parin koneellisen verran.

Päivät koostuivat aika pitkälti pilkkimisestä (tai sen katselusta) ja makkaranpaistosta, ruoasta, juttelusta ja karaoken kuuntelusta eri seurueissa. Netflixiäkin selailtiin jonkun verran ja suklaatakin meni nassuun"laihiksesta" huolimatta vähäsen.

Sunnuntaina hipsittiin kylälle poikien airsofti-iltamien jälkeen, suoraan saunaan ja nukkumaan. Röpi oli ollut mielissään kahden tyttökissan kanssa pääsiäisen. Maanantai kului minecraftin peluussa ja perheen kanssa seurustellessa, illasta suunnattiin Nissanin keula kohti Oulua ja perillekkin päästiin aikalailla ennen pimeää vaikka lähdettiin vasta puoli seitsemän aikaan liikkeelle! Se on sitten kevät nyt.

Aprillipäivän operaatio "kiskot suuhun" laimensi vähän ruoasta nauttimista, mutta nyt kun saan rikki menneen kielen vuoksi olla viikon ilman kitalaessa törröttävää metallihäkkyrää niin aion nauttia siitä kaikin keinoin. Ehtii sitä pistää ruokavalion tiukille sitten kun syöminen taas vaikeutuu! Alan pikkuhiljaa hyväksyä tämän rautahymyn, kun ajattelen parin vuoden päässä häämöttävää aukotonta hymyä ja kivutonta syömistä. Ehkä tämä ei olekaan niin kamalaa.

Toukokuussa meidän taloyhtiön kuntosaliremppa valmistuu ja laitteet tulee kasattaviksi, joten ajattelin testata nivelien kestävyyttä ja aloittaa pikkuhiljaa taas reenit kun siitä ei erikseen tarvitse maksaakaan ja matkakaan ei ole pitkä kun hissillä pääsee perille asti. Toki lämmittelyn vuoksi voisi juosta portaitakin mutta saa nähdä miten laiskistun. Taloyhtiö on myös suunitellut lenttiskentän ja grillauspaikan ehostusta talkoovoimin, joten toivon mukaan kesällä sitten ei ehkä omaa grilliä tarvitsekaan hommata.

Loppukevät koostuu lähinnä kouluhommista ja työnhausta, jos nykyisellä työpaikalla ei ole tarjota vuoroja kortittomalle kesäksi. Peukut pystyyn vaan siis silläkin rintamalla.

Nyt valmistaudun leffailtaan, hiuksetkin on letitetty kikkaroita varten. Parvekkeella on liki 22 astetta lämmintä, nautin kovasti.

Blogger tökkii ja pahasti, joten sain lisättyä vain yhden kuvan ja senkin tänne alas.
Harmi.