Find yourself!

torstai 29. lokakuuta 2015

Uudet polut, vanhat kengät

Elämä on tällähetkellä sellainen hiljaa pyörivä maailmanpyörä. Hitaasti kierros kierrokselta uusia asioita ja ihmisiä hyppää kyytiin, tunteet heiluvat koppien mukana.

Tässä viimeviikkojen aikana päähäni on iskostunut upea oivallus; minun elämäni alkaa näyttää _minun_ elämältäni. Minulla on joukko uusia, mahtavia ystäviä ja vanhoista tuttavuuksista olen ystävystynyt paremmin sellaisten kanssa joiden kanssa en koskaan luullut olevani oikeutettu ystävystyä. Negatiiviset ihmissuhteet ovat jääneet taaemmalle eivätkä ne hallitse minua entisen lailla. Aika siistiä.

Myös eteen tulevat haasteet näyttävät paljon helpommilta läpäistä, kun päässä on tarkahko aikataulu ja toimintasuunitelma niiden suorittamiseksi. Edes ajatus siitä, että osittain omankin päätöksen kautta koulu venähtää neljännelle vuodelle (se tekee sitten viisi vuotta toisella asteella, hui!) ei tunnu kamalalta vaan lähinnä mahdollisuudelta. Olen aika iloinen.

Koulun ja muiden vähän hullujenkin päätöksien lisäksi olen päästänyt itseni antautumaan hieman myös tunteilleni: minulla on uusi parisuhde. Minä seu-rus-te-len. Minä joka vielä hetki sitten kirosi maailman miehet alimpaan pohjamutaan ja vannoi kissakoiranaiserakoitumisen nimeen.
Olen yhtäaikaa iloinen, jännittynyt, panikoiva ja ällöromanttisella tuulella. Tuntuu aika hurjalta. 
Silloin kuin vähiten sitä odottaa, pompahtaakin tällainen ihminen eteen ja väläyttää vastustamattoman suloisen hymynsä päin naamaa, hakkaa kanssani minecraftia (jos luet tätä, se oli TASAPELI), harjaa hiukseni ja lyö unissaan turpiin. 

Niimpä niin. Tähän postaukseen voisin vaikka lätkäistä pari kuvaa Vantaan reissulta, se kun olennaisesti liittyy aiheeseen.





Näiden tarinahan siis on se, että päätettiin Vesan ja Joonaksen kanssa törmätä erään parkkihallin ylimmässä kerroksessa syystä että voidaan. Tuli sitten puheeksi että Joonas saisi minusta räpsäistä joskus uuden profiilikuvan facebookkiin - haha - ja päätettiin testata voisiko tuolla kuvailla.

Profiilikuvaksi nämä eivät päätyneet sattuneista syistä mutta ihan jänniä räpsyjä silti pikaotoksiksi. Ehkä minä joskus opin edes yrittämään näyttää jotenkin ihmismäiseltä ja avaamaan silmät silloinkin kun joku muu minua kuvaa. Ehkä.. 

Mitenhän tässä taas näin kävi, piti päivittää koulutyön blogia ja eksyinkin tänne. Hups. Nyt ainakin nappaan pullopussin kouraan ja lähden hakemaan tsemppisuklaata! Seuraavaan kertaan,

Possuminne.


maanantai 27. huhtikuuta 2015

Elämän suuret kysymykset

Tässä viimeisen parin viikon aikana olen taas pohtinut, mikä kumma saa ihmiset vajoamaan niin alas että tulevat anonyyminä haukkumaan tai mustamaalaamaan ihmisiä internetissä? Etenkin kaikki ylimääräiset draaman virittely-yritykset ja vastaavat saavat välillä ymmärrysmittarini vajoamaan. Olenko liian tyhmä ymmärtääkseni tuon kaiken viehättävyyden vai onkohan se vika sittenkin siellä toisella puolella? Enkä nyt tarkoita ainoastaan minuun kohdistuneita tapauksia.

Milloin levitellään juoruja, yritetään sabotoida suhteita tai vain aiheuttaa draamaa, milloin aletaan syyllistämään ihan omituisista asioista. Milloin haukutaan ihan muuten vaan tai koitetaan saada vastapuolelle mahdollisimman paha ja arvoton olo. 

Joku voi ihan oikeasti loukkaantua ja ottaa itseensä noita asioita todella pahasti ja siitä voi syntyä pahaa jälkeä. Myönnettäköön, pari sanaa on osunut sen verran ikävästi itsellenikin että olen pohtinut ko. tilien sulkemista kun sieltä ei välillä mitään positiivista irtoa kun kunnon aalto saapuu rantaan. En kuitenkaan aio paeta jonnekin syvälle linnoitukseeni vain parin idiootin takia, mutta kyllähän se pistää miettimään kuinka pahasti asiat ihmisellä ovat kun saatetaan tulla ihan ystäväksi kutsuen haukkumaan tai levittämään kaikenlaista soopaa. 

Jos ei ole mitään ns. normaalia sanottavaa, kannattaako avata sanaista arkkuaan ollenkaan? Miksi yrittää tuottaa toiselle pahaa mieltä ihan turhaan, ei kukaan voi oikeasti tosissaan saada siitä itselleen ainakaan parempaa oloa. Jos jotain on hampaankolossa, sen voi selvittää ihan kasvotusten/omilla kasvoillaan internetissä asiallisesti keskustellen ilman että toista täytyisi nälviä tai vainota. Jos tuohon ei kykene niin kannattaa vain päästää irti ja keskittyä johonkin parempaan. Asiat tulisivat jopa selviksi siten helpommin, asiattomiin anonyymeihin nälvintöihin harvemmin kukaan jaksaa vastata mitenkään erityisen avaavasti tai edes kohteliaasti.

Kaikkea osataan väärinkäyttää, eikä se muutu vaikka kaikki palstat ja verkot suljettaisiin ja kiellettäisiin. Ihmisten täytyy itse oppia jättämään nuo väärät ja ilkeät toimintamallit taka-alalle ja käyttäytyä niinkuin itseään kohden haluaisi käyttäydyttävän sekä muita arvostaen.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Päissäinen selvänä

.. No okei, join minä yhtenä iltana vähäsen. Ei sitä voi silti kutsua päissäiseksi, ainakaan minun kohdalla.

Pääsiäinen menikin siis Korvualla Jonnen porukoilla ja kotona, koirien kanssa temmeltäessä. Kolme ihanaa saksanpaimenkoiraa ja pystykorva, siinä syy koiran kuolasta ja karvoista kasaantuneeseen pyykkivuoreen jonka sain kotiin tullessa taltuttaa parin koneellisen verran.

Päivät koostuivat aika pitkälti pilkkimisestä (tai sen katselusta) ja makkaranpaistosta, ruoasta, juttelusta ja karaoken kuuntelusta eri seurueissa. Netflixiäkin selailtiin jonkun verran ja suklaatakin meni nassuun"laihiksesta" huolimatta vähäsen.

Sunnuntaina hipsittiin kylälle poikien airsofti-iltamien jälkeen, suoraan saunaan ja nukkumaan. Röpi oli ollut mielissään kahden tyttökissan kanssa pääsiäisen. Maanantai kului minecraftin peluussa ja perheen kanssa seurustellessa, illasta suunnattiin Nissanin keula kohti Oulua ja perillekkin päästiin aikalailla ennen pimeää vaikka lähdettiin vasta puoli seitsemän aikaan liikkeelle! Se on sitten kevät nyt.

Aprillipäivän operaatio "kiskot suuhun" laimensi vähän ruoasta nauttimista, mutta nyt kun saan rikki menneen kielen vuoksi olla viikon ilman kitalaessa törröttävää metallihäkkyrää niin aion nauttia siitä kaikin keinoin. Ehtii sitä pistää ruokavalion tiukille sitten kun syöminen taas vaikeutuu! Alan pikkuhiljaa hyväksyä tämän rautahymyn, kun ajattelen parin vuoden päässä häämöttävää aukotonta hymyä ja kivutonta syömistä. Ehkä tämä ei olekaan niin kamalaa.

Toukokuussa meidän taloyhtiön kuntosaliremppa valmistuu ja laitteet tulee kasattaviksi, joten ajattelin testata nivelien kestävyyttä ja aloittaa pikkuhiljaa taas reenit kun siitä ei erikseen tarvitse maksaakaan ja matkakaan ei ole pitkä kun hissillä pääsee perille asti. Toki lämmittelyn vuoksi voisi juosta portaitakin mutta saa nähdä miten laiskistun. Taloyhtiö on myös suunitellut lenttiskentän ja grillauspaikan ehostusta talkoovoimin, joten toivon mukaan kesällä sitten ei ehkä omaa grilliä tarvitsekaan hommata.

Loppukevät koostuu lähinnä kouluhommista ja työnhausta, jos nykyisellä työpaikalla ei ole tarjota vuoroja kortittomalle kesäksi. Peukut pystyyn vaan siis silläkin rintamalla.

Nyt valmistaudun leffailtaan, hiuksetkin on letitetty kikkaroita varten. Parvekkeella on liki 22 astetta lämmintä, nautin kovasti.

Blogger tökkii ja pahasti, joten sain lisättyä vain yhden kuvan ja senkin tänne alas.
Harmi.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Sielun eheyttämisviikko

Nyt on tultu oltua täällä muutama päivä, ja olo on niin rentoutunut ettei ole ollut kuukausiin! On ollut ihan mahtavaa taas nähdä näitä ihmisiä, ja reissu on vasta puolessa välissä! Voisin tehdä pikakelauksen päivien tapahtumista ja läntätä muutaman kuvasen. Osa on kameralla otettuja huonompia ja vähän parempia, osa taas puhelimella otettuja surkeita ja kohtalaisia. Kestäkää. Huomasin muuten että puhelimeni suodattaa valon paremmin ko miun vanha kamera.. Huh.

Perjantai-aamuna minä sitten saavuin Helsingin Kiasmalle, ja Joonas kävi nappaamassa minut kyytiin läheisen puiston vierestä. Päätettiin skipata Jumbo siltä päivältä, ja suunnattiin Tuusulaan syömään ja kahvittelemaan. Jonkun hetken päästä haettiin Jenna tänne, ja Vesakin saapui sitten kun töiltään ehti. Ilta kului pelatessa ja nauraessa aika pitkälti. Välillä käytiin Keravalla lenkkeilyttämässä koirat, ja sitten palattiin tänne. Jossakin välissä Lone Rangeria Jenna nukahti, (minäkin vähän)  ja lähdettiin Vesan kanssa takaisin Keravalle ja nukkumaan.




Lauantai olikin sitten Jumbopäivä, ja ostoksiakin sattui mukaan jonkin verran: aurinkopuuteri joka paljastui turhan oranssiksi, äärettömän suloinen huulirasva, mahtavan pehmeä paita sekä aurinkolasit lastenosastolta ja alushousut. Vesa oli miäs ja osti henkselit ja farkut! Jumbon jälkeen mentiin häiriköimään (moikkaamaan) Joonasta työpaikalle ja siitä hypittiinkin taas autoon ja suunnattiin Napoliin syömään. Siellä oli aika muikean kokoinen ja makuinen kanasalaatti, jossa oli minun ihastuksekseni myös herkkusieniä! Nam. Loppuilta meni Shaun of the Deadin parissa ja sitten taas Keravalle nukkumaan.
















Aamulla sitten jumituksen jälkeen töllöytyminen ja rallimicran nokka kohti Joonaksen työpaikkaa, jossa vietettiinkin useampi tunti kuvatessa. Toivottavasti Joonas sai edes jotain matskua aikaiseksi, tulihan siinä välillä pelleiltyäkin. Ongelmaksi vähän ilmeni minä, joka ei osannut näyttää vihaiselta kuvissa tarpeeksi vakuuttavasti, heh. Muuten oli kyllä aivan paras päivä! Illasta kateltiin Thoria ja Vesan lähdettyä nukkumaan pelailtiin sun muuta.















Joonas osasi ajoittaa salaman just sopivasti häirittemään miun teinipeilaamista.

















Eilinen meni aikalailla migreenistä kärsiessä, en tiedä johtuiko edellispäivän salamaräiskeestä vai mistä, mutta se päivä meni sitten vähän ohi. Pelattiin me vähän ja katteltiin South Parkkia sekä Big Bang Theorya.



Tänään Joonaksella oli työpäivä, ja minä olen täällä siivoillut ja dataillut itseni kylliksi asti. Saa nähdä mitä loppuillasta tehdään kun pojat tulee. Huomenna ainakin olisi suuntana Helsinki ja uuden nuorisomedian suunnittelu!


lauantai 21. helmikuuta 2015

Joko uskaltaa nousta?


Minäkin olen alkanut pikkuhiljaa uskaltaa kömpiä esiin kolostani ensimmäisten kunnon auringonsäteiden piristäessä maisemaa. Tunsin pari päivää sitten jopa lämpöä auton ikkunan läpi!

En tosiaankaan ole päivitellyt sitten lokakuun, muttei tässä välissä kamalasti ole ehtinyt tapahtuakaan. Täytin vuosia, kaksoistutkinto karsiutui pelkkään amikseen kirjoitusten alla, toinen työharjoittelu tälle lukuvuodelle alkoi ja sain jopa tietokoneen käyttööni. Veljeni vanhan, jonka sain pelastettua paremmin kuin uskoinkaan - uuden näytönohjaimen ajurin jälkeen toimi hyvin, uuden käyttöjärjestelmän jälkeen toimii vielä paremmin. Ihan pelottaa, kuinka helposti loppujen lopuksi kaikki on mennyt, enhän ole kuluttanut tämän kanssa hermoja raastavia aktiivitunteja kuin kymmenisen kappaletta ja siihen vielä passiiviset tunnit jolloin  tämä on joko päivittänyt tai asentanut jotakin.

Kuitenkin, nyt kun tällainen kapistus on minulle suotu ja kun kaamoskin alkaa olla väistymässä hiljakseen, minun taitaa olla aika palata tänne. Ehkä jopa saisin aikaiseksi päivittää liki säännöllisesti, ainakin kerran kuussa. Kuitenkaan en viitsisi joka kerta päivittää mitään turhaa soopaa, vaikka lyhyetkin postaukset ovat kivaa vaihtelua.

Ensiviikolla on siis luvassa Helsinkiin suuntaaminen, kiitos rakkaiden ystävieni ja Onnibussin. Luvassa ainakin armotonta kuvailua, kirppisten kiertelyä, rentoutumista, uusienkin ihmisten näkemistä ja sitä ajan viettoa näiden liiankin kaukana asuvien ihmisapinoiden kanssa. Positiivista on toki, että sinne pääsee karkuun ankeaa arkea. Päivittelen varmaan reissun päälläkin jotain, jos saan muokattua kuvia, mutta uskon että pariin postaukseen tämä kaikki häppeninki venyy. Ompahan ainakin aihetta mölistä pariksi kertaa!

Tähän väliin voisin nakata muutamia kuvia mitä on puhelimella ja kameralla tullut räpsittyä eri tilanteista ja omasta lärvistä tässä kuluneiden kuukausien aikana.



Rollo ja Rokka



Uusivuosi!

Projektie.

Röpi datailee.

Joogakissa.

Kuten näette, ei mitään ihmeellistä. En jaksanut edes muokata kuvia joita ei oltu valmiiksi muokattu tai rajattu. Arkea ja hieman jopa juhlaa. Seuraavana tulevaisuudessa olisi pienehkö projekti taas tikuttaa, saa nähdä minkä vaihtoehdoista valitsen ja milloin tämä toteutuu.. Ennen kesää kuitenkin olisi tarkoitus.

Taidankin nyt katkaista tämän tällä kertaa tähän, pikkuhiljaa kun pääsen vauhtiin niin ehkä saan taas jotain parempaa aineistoa tännekin. Nauttikaa niistä auringonsäteistä ja lauhoista, takuulla vielä ne pakkaset iskee luihin ja ytimiin asti!