Find yourself!

maanantai 27. lokakuuta 2014

Odottamista, kärvistelyä, pahoittelua


Koulu, työt ja työssäoppiminen. Lääkäri, magneetit, röntgenit, laboratoriot, koepalat. Lähitulevaisuuden muutokset, velvollisuudet.

Ei, minulla ei taida olla vieläkään julkaisulaatuisia ajatuksia saatika sitten kuvia tarjottavana, kaikki pienetkin ovat puhelimen rakeista laaduttomuutta. En ole kuvaillut pitkiin aikoihin. Ei ole ollut kuvattavaa, eikä oikeastaan aikaa kuvaamiseen. Tai inspiraatiota. Ajatuksetkin lähinnä uupunutta mössöä.

Aika. Sitä on aina liian vähän. Joskus harvoin, kun tuntee olonsa toimettomaksi, löytää aina paljon asioita mitä joko pitäisi tehdä tai haluaisi tehdä. Yleensä sitä valitsee käytettävissä olevaan aikaan suhteutettuna fiksuimman ja omaa itseä palvelevimman vaihtoehdon.

Hektisestä elämäntyylistä huolimatta nautin yhä työnteosta, alastani. Perjantaina tuli kuitenkin ensimmäinen kerta kun toivoin että olisin työnteon sijasta kotona lämpimässä - kun työnsin polkupyörää paikoin yli polven yltävässä lumihangessa jäisen tuiskun piiskatessa kasvojani. Pienet hetket, kun lumesta innostunut lapsi hehkutti vastaantullessaan lumen tulon ihanuutta, kun joku kanssakärsijä toivotti jaksamista lopputaipaleelle tai kun asiakas koitti taivutella jäämään teelle lämpimään - ne hetket saivat hymyn kasvoilleni kaikesta siitä kivusta ja vapinasta huolimatta. Tuiskuun pyöräni kanssa kahdestaan palatessani ajatukset vaihtelivat ensimmäisten 7 kilometrin aikana itsekseen hiljaa kiroamisesta epätoivoon polven pikkuhiljaa turvotessa. Seuraavat kilometrit viimeisen asiakkaan luota lähtiessäni toimiston kautta kotia kohti tyhjensivät pääni, ja ainoastaan "ei saa pysähtyä, pakko jatkaa" -tyyliset käskyt jyskyttivät jääpuikkoina roikkuvien hiusten ja litimärän pipon vuoraamaa kalloani.

Miksi kaupungissa tuntuu tuo teiden auraussysteemi toimivan paljon huonommin kuin syrjemmässä? Teorioita keksin moniakin, mutta onko millään järkevääkään etäisesti muistuttavaa pohjaa.. Saa valistaa, jos jotain faktatietoa lähentelevää löytyy jollakulla.

Puhelimen sovellukset ovat viimeaikoina myös alkaneet kaatuilemaan yhtä sulavasti kuin mummot tuolla jäätiköllä, saa nähdä kauan voin vielä sinnitellä vanhaksi tuomitun, vain puolitoista vuotta vanhan puhelimeni kanssa "ajan hermolla".. Siihen tuskin kauaa enää minkäänlaisia päivityksiä tulee uudesta sisällöstä puhumattakaan. Bugeja ei pian enää korjata, pitää vain toivoa että laite pysyy toimivana. Kaikki sovellukset alkavat olla vain jokinpaljonuudempilaite-yhteensopivia, ja toiminta tökkii vanhemmassa mallissani entistä enemmän jokaisen päivityksen myötä. Uutta en silti haluaisi vielä pitkään aikaan.. Miksi minun pitäisi, ihan typerää.. Vaikka fiksuahan se on markkinoinnin kannalta. Kaikki materia vanhenee ja lentää romukoppaan nopeammin, vaikka ihmiset ryömivät koko ajan iäkkäämmiksi asti täällä. Osa jopa hölkkää 90 ikävuoden ylikin. Mikään ei enään saa kestää, aina pitää vaan saada ihmiset ostamaan uudempaa ja uudempaa..

Kuitenkin, tämän takia en ole edes Ask.fm:ssä teille vastaillut juuri yhtään; aina kun kirjoitan romaanin pituista vastausta puhelimellani, sovellus nakkaa kymmeniä kertoja pois verkosta jonka jälkeen kaatuu ja kaikki teksti on poissa. Ja siinä kun ei voi koneen tapaan kopioida tekstiä välissä leikepöydälle.. Olen siis menettänyt vähäisetkin hermoni ja nakannut vastaamisen myöhemmälle. Enhän salli itseltäni huolimattomia vastauksia.

Taidan palata pikkuhiljaa makuuasentoon räpyttelemään eilen löytämääni Cow Evolution-peliä. Erittäin typerää, mutta vähän keskittymistä vaativaa, addiktoivaa hommaa joka passaa kipiänä olemiselle oikein hyvin. Harmi huomisen kannalta, on jo ikävä sairaalan rutiiniin. Mutta minkäs teet kun potilaina on hyvinkin huonokuntoisia vanhuksia, ei niitä passaa mennä tartuttamaan.. Ei näyttäisi kovin nätiltä suunitelmallisuuden ja vastuullisuuden kohdalla näytössä.. Eikä nyt omassatunnossakaan. Siinähän saattaisi itsekin sairastua vain enemmän. Saati että mitä työskentelyn laatu olisi. Niin.

Tulen suoltamaan tätä suunnatonta .. ydinjätettä muistuttavaa sisältöä ehkä jopa lainatuin tai jostain repäistyin kuvin koristeltuna - tai sitten ilman niitä - vielä lähipäivinä, jos saan koneen käyttööni. Tai jos pääsen koneelle asti. Niin, ei siis minkäänlaisia takuita mistään. Taaskaan.

Ei kommentteja: