Find yourself!

torstai 4. syyskuuta 2014

Pimeä tuoksujen aikakausi

Heti näin alkuun pahoittelut sinulle/teille, jotka olette eri puolilla nettiä kyselleet päivitysten perään. Syitä hitaudelleni onkin luvassa usiampi..

Syksyhän se sieltä kapusi, ensin hieman kompuroiden. Loppumatkasta saikin uutta virtaa ja hyppäsi ryminällä päälle kaataen mutaiseen maahan kierimään. Hrrh, tuntuu kuin kesää ei olisi koskaan ollutkaan. Muistan vain sen tuskallisen kuuman olon, jolloin olisin vain halunnut lillua vedessä tuntikausia, mutta en saanut kyytiä uimarannalle kuin vasta yöllä, jos silloinkaan. Nyt uimisen voi jo unohtaa. Oli muuten ensimmäinen kesä vuosiin, kun ihan oikeasti uin uin - ja vielä nautin siitä!

Nyt kuumuus on vaihtunut vilunväreisiin ja kohta nahkatakinkin alle saa puskea toista paitaa. Syksyn toinen flunssakuumekierre on pikkuhiljaa antamassa periksi, ainakin uskoisin niin. Tietokonekin on potenut pientä flunssaa rootkitiksi selvinneen mainosviiruksen hyökkäyksen vuoksi. Jonnen pitkäpinnainen tietokoneiden ystävä vietti usiamman tunnin sinnikkäästi poistellen vähän kaikkea tältä koneelta - siinä ohessa jopa touchpadin ajurit ja kuvanmuokkausohjelman toiminnalle oleelliset tsydeemitkin saivat kyytiä. Onneksi kuvanmuokkausohjelman voi aina asentaa uudelleen, ja touchpadin ajuritkin tulevat uudelleenasennuksessa takaisin. Harmi vain, että tämä sinnikäs matonen asennutti itsensä yhä uudelleen ja uudelleen takaisin - eikun uutta Winukkaa kehiin siis. Löytyipähän iso kasa muita tartuntoja, ja samalla päästään eroon kymmenistä turhista Asuksen asennuttamista lärpäkkeistä, voittohommia! Ei ole muuten koskaan ollut koneella yht aikaa näin montaa viruksentorjunta/etsintä/tmv ohjelmaa.

Koulu tosiaan alkoi vanhaan tuttuun tapaansa, mutta työt jatkuvat. Kesätyöt venähtivätkin pitemmäksi ruuhka-apulaisuudeksi, josta olen hyvin iloinen. Työpaikka on mahtava sekä samalla saa liikuntaa ja hyvin tärkeää työkokemusta - ja ehkä vähän niitä opintopisteitäkin. Hoidon ja huolenpidon TOP-jaksokin alkaa nyt kuun lopulla. Suoritan itse sen koulun vieressä majailevassa kaupunginsairaalassa. Ihan mahtavaa päästä vähän erilaiseen työympäristöön, kun kotihoidon puolelta sitä kokemusta onkin jo karttunut ihan mukavasti!

Minua alkoi ärsyttämään kesän haalistama tylsä mustanruskea pehkoni, joten päätin napata Prismasta mukaan Colormaskin ja läntätä vähän sävytettä kutreille. Sitten tulikin värjäysvimma ja vetäsin vähän raita-ainetta tukkaan ja laajensin punaisen karvakasan pinta-alaa. Kunnon kuvia en ole harmikseni saanut räpsittyä tästä kuontalosta kun on niin pimeää ja päivät sataa vettä niin ei pihallekaan pääse kuvaamaan. Jotain kuitenkin räpsin värjäyksen jälkeisenä päivänä ja tänään asennettuani uudestaan tuon kuvanmuokkausohjelman tähän rakkineeseen jaksoin jopa yhdestä tehdä suurinpiirtein julkaisukelpoisen. Sen näettekin tuossa alapuolella.


Taustalla komeilee ihana pinkki lappunen, joka muistuttaa
alati paukkaavasta remontista parvekkeella. 

Onneksi remonttikin on parvekkeella edennyt sen verran että kovin montaa viikkoa tai kuukautta sen ei pitäisi loppujen lopuksi aikataulusta olla jäljessä. Ehkä päästään jo tassuttelemaan sinne teekupposten kanssa ennen lumen tuloa! Olisi kyllä ihan toivottua, eikä tarvitsisi alati hävetä silmiä päästään kun suihkun jälkeen ryntääkin vastaamaan puhelimeen ilkosillaan suoraan parvekkeenoven eteen työmiesten hommaillessa vain ovi välissämme.. No, eipähän ainakaan vielä ole kukaan vissiin tipahtanut järkytyksestä alas - se olisi aika vaarallista näin 7. kerroksessa.

Nyt kroppa tärisee taas siihen malliin että pistän teeveden kiehumaan ja koitan tsempata itseäni takaisin makuuasentoon. Katsellaan josko viikonloppuna saisin kuvattua jotain koskipalaassa, toivotaan ettei sada!

Ainiin! Yhäkin olisin hurjan iloinen jos tänne bloginkin puolelle tulisi kommenttia vaikka nyt anonyyminäkin jos ei itseään kehtaa paljastaa. Toki on hienoa että olette löytäneet minut muuallakin, eikä se nyt viestin mukavuutta vähennä tuli se sitten täällä tai jossain muualla. Tosi kiva huomata että joku jaksaa tätä seurata vaikka kirjoittelenkin mitä sattuu milloin sattuu. Mutta palaute tai jokin elonmerkki on aina positiivinen yllätys viestilootassa.



Ei kommentteja: