Find yourself!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Välillä odottaa vain että olisi jotain mitä odottaa

Taas istuskelen Limingassa odottaen bussia. Tänään aamulla ja eilen illasta piti turvautua muihin keinoihin tänne pääsemiseksi, bussit kun eivät kulkeneet niin kuin toivoin.. Miten tästä selviää, kun Kylmänen lopettaa? Onneksi ehkä ei ole käyntiä täällä enää silloin. Toisaalta se tuntuu aika haikealta, kun juuri viime päivinä olen alkanut tuntea itseni toivotuksi/hyväksytyksi osaksi porukkaa. Eihän sitä tiedä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan..

Enään vain pari hassua viikkoista ensi-iltaan. Pelottavaa kyllä, en tunne pelkoa. Päänsärkyä kylläkin, minun täytyy eläytyä niin vahvoihin tunteisiin ääripäästä toiseen lyhyessä ajassa, että vähän puskee jytinää. 
On toisaalta ihanan vapauttavaa purkaa välillä jonkun toisen tunteita, kun ei tarvitse miettiä onko se epäsopivaa tai mitä muut ajattelee tai miten tästä eteenpäin. Kaikki on ennaltamääriteltyä. Saa huutaa, itkeä, nauraa, pelätä, ahdistua ilman että kukaan katsoo kieroon. Näytteleminen on mahtavaa.

Ilma heittelee laidasta toiseen jatkuvasti, toivottavasti nyt ei enään se kylmyys saisi valtaa.. Tuskailen jo nyt mielessäni tulevaa 3-6 kuukauden parvekeremonttia, joka alkaa tämän kuun puolella. Hyi sitä tukaluutta ja kuumuutta mikä siitä tulee. Kissa on pakko viedä vanhemmille kesäksi, ei siitä tulisi mitään kun ei voisi edes tuulettaa kunnolla.

Minulla on kokoajan sellainen tunne, että toistan itseäni. Ehkä olen vain nälkäinen.. Tänään ehkä voisi ensimmäistä kertaa viikonlopussa hengähtää, tai tehdä jotain jossain. Kuvia tänne voisi tulla sitten kun pääsen taas rauhoittumaan tietokoneelle.

Siihen asti, hei.






Ei kommentteja: