Find yourself!

torstai 27. helmikuuta 2014

Pyörähdellen wanhaksi

Noniin, vihdoin on saatu edes osa kuvista pieniin kätösiin, ja pääsen julkaisemaan niitä tännekin.

Tänä vuonna ystävänpäivähän meni jälleen wanhojen parissa, tällä kertaa olin itse siellä tanssahtelemassa. Päivä alkoi 4.45 herätyksellä, pikaisella viilettämisellä Iidan luokse kaunistautumaan, ja siitä juoksulla koululle etsimään kavaljeeria ja kuvauksiin.

Ensimmäiseksi tanssittiin siis meidän koululla. Alkujonottelu ahtaassa käytävässä sai muunkin kun adrenaliinin virtaamaan, eikä sitä happea sen enempää salinkaan puolella ollut.. Jännitystärinä hiipui parinkymmenen ensimmäisen askeleen aikana, ja loppuaika sujuikin kuin tanssi - heh. Pian oltiinkin jo famessa menossa, vaikka tuntui että oli kulunut vasta vartti! Jossain vaiheessa piiritanssia oli kuulemma tuolla kavaljeerilla lennellyt liina somasti keskellä rinkiä - olen ollut vissiin keskittynyt näyttämään murhaavalta (sain tästä palautetta) että en ole itse edes huomannut asiaa!

Koululla oli paljon ystäviä ja luokkalaisia katsomassa, perhettä myöten. Kuvia kuvien perään, nauramista ja eestaas ryntäilyä. Mutta eihän mikään päivä voi mennä läpi ilman katastrofin siementä: tanssien ryhmäkuva otettiin pimeässä salamavaloilla, ja migreenitaipumukseni yhdistettynä lievään nestehukkaan meinasi ottaa yliotteen. Pari viimeistä kuvaa kyyristelin kaksinkerroin toivoen etten laattaa muiden päälle, ja että saisin äkkiä sen vinkunan pois korvistani. Kuvien jälkeen kun pääsin hoipertelemaan istumaan ja valot syttyivät, olo helpotti hetkessä. Onneksi se siemen ei sitten itänytkään.



















Ruokailu oli aika hiljainen hetki. Suurinosa pareista olivat luistelleet jonnekin muualle nauttimaan juhlavaa päivällistä. Me jotka sitten jäimme meidän koululle syömään, hajaannuttiin taitavasti ympäri ruokalaa. Ideanahan ilmeisesti oli ollut yhdessä ruokailu, tai jotain. Parempi varmaan näin kuitenkin.



Meillä ei ollut minkään sortin erityiskohteluita tarjoiluineen mitä on muissa kouluissa saattanut olla, mutta ainakin kavaljeerit osasivat etiketin! Tarjottimet napattiin oma-aloitteisesti käsistämme sutjakasti kun palautustiskin lähiympäristön lattian siivottomuus paljastui; eihän meidän hienohelmojen hienot helmat nyt saisi lillua ruoanjätteissä. ;)

Viimehetken fiksailun jälkeen lähdettiinkin sitten kopsottelemaan Ouluhallia kohti, jossa sitten tanssittiin koko Oulun - ja siihen liittyneen Kiimingin - voimin! Kuulutuksien mukaan meitä oli kuulemma yhteensä suunnilleen 948 tanssijaa. Tarkkaa määrää en osaa varmaksi sanoa, kun kukaan ei sitä ihan tarkkaan muista.

Ouluhallissa osa oli jo nakannut kopsottimet jalastaan, mutta minä lyhyenä tyttönä päätin vielä uhrautua - parempi purra hieman huulta kivusta kuin kupsahtaa nurin kompastuessa omaan mekkoon. Hyväntekeväisyystapahtumaan kuuluvat pitkät puheet lahjoituksineen saivat hieman jalat vapisemaan, mutta onneksi niistäkin selvittiin. Tanssit tuntuivat aivan eriltä, kun väkeä oli niin paljon enemmän niin tanssimassa kuin katsomassa ja vilkuttamassakin. Kaanonit näyttivät jälkeenpäin videonpätkistä katsottuna upealta!
 





Loppumarssin aikana mielen valtasi riemastunut, helpottunut ja raukea olo. Hieman haikeakin.
Nytkö se olisi ohi? Toisaalta edessäpäin odottavat vapaat arki-illat tuntuivat hyvältä, ja eihän päivä muutenkaan vielä ihan ohi ollut: jatkot olivat vasta edessä. Ihmisten löytäminen siinä väenpaljoudessa, mikä syntyi kun meidän lisäksemme kentälle ryntäsivät vielä kaikki omaisetkin, oli aika haastavaa. Onneksi suurin osa kuitenkin löytyi, ja saatiin taas napsittua muutama kuva ja vaihdettua kuulumiset.  

Päivä oli kyllä kokonaisuudessaan ikimuistoinen, ja hiustarroja sun muita löysi vielä viikonkin jälkeen jostakin päin asuntoa. Mutta kliseisesti sanottuna, eihän se päivä olisi mitään ollut ilman niitä ihmisiä siinä ympärillä. Pakko vielä uudelleen mainita, kuinka kiitollinen ja ylpeä olen tuosta kavaljeeristani. Todistettiin kaikille, että se pituusero ei haittaa mitään! Ja ne jotka epäilivät herran tanssitaitoja, niin saivat porkkanan suuhunsa - varmaan mukaanlukien herra itse.  



Jos joskus tulee vielä tilaisuus tanssia jossakin, niin minä ainakin olen mukana! (Vink vink kaverit, jotka olette hyppäämässä RUK:in kenkiin lähiaikoina.. ;))

Ps. Kunhan ammattikuvaajan ja muiden kuvanneiden kuvia saan käsiini, niin lisäilen niitäkin varmaan sitten tännenäin. 




Ei kommentteja: