Find yourself!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Askel eteen, askel taakse, pyörähdä ja anna otteen irrota, hellitä..

Viikot on vierähtäneet niin nopeasti, jokainen pyörähdys vie lähemmäs vääjäämätöntä: vanhojen tanssit lähestyvät.

Kamala stressikasa alkaa liusua harteiltani, kun parini sai vihdoinkin käsiinsä kaikki tarvittavat kimpsut ja kampsut, jatkoille saadaan sittenkin liput, hiukset ehtivät saapua ajoissa, mekko on valmis ja enää ei puutu mitään välttämätöntä. Tanssikin alkaa sujua parin kanssa samaan aikaan. Sitten siihen päälle vielä aihepiirin ulkopuoliset stressitekijät.. huhhuh!

Täytyy vain vetää täysillä loppuun asti, mutta voin uskoa että heti kun korsetin ote vartalostani löystyy, korkokengät lennähtävät jaloistani ja jatkokamppeet lätkähtää niskaan, se huokaisu tulee kyllä sisuksista asti! Tekisi kyllä mieli rutistaa lujasti tuota pariani, kun on kestänyt niin hyvät kuin huonot päiväni. Milloin saavuin reeneihin 38 asteen kuumeessa, milloin syömättä, milloin unettomien öiden jälkeen, milloin yskin ja äksyilen oikeasti niin mukavalle sijaisellemme, milloin saatoin vahingossa pariparkani noloon tilanteeseen ja nauroin kaksin kerroin vieressä, milloin liukastelen villasukkineni ja kaadan melkein meidät molemmat, milloin aliarvioin hänen kykynsä. Tuskin tulet tätä koskaan lukemaan, mutta en voi sanoin kuvailla miten kiitollinen olen että olet siinä vieläkin, moni olisi nakannut kamppeet ojaan ja lähtenyt lätkimään, kun kuitenkaan opetussuunitelmaasi tämä pyörähtely ei kuulu lain! Olen sinulle palveluksen velkaa.

Torstaina perheeni matkustaa luoksemme kissan ja perhetuttavan kera yöksi, perjantai-aamuna sitten suuntaankin aikaisin Iidan luokse viime hetken valmisteluihin ja tälläytymään. On niin monia ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet suuresti siihen, että tämä on mahdollista ja onnistuu, voisin halata kaikkia!

Tässä vielä pikaisesti puhelimella näpsäistyä kuvaa koekampauspäivän tuotoksista, olen niin mykistynyt! Jo tässä vaiheessa kampaus on aivan ihana, sitten kun siihen päälle kaikki lisähiukset ja koristeet.. ah!




Mitäpä muuta minulle kuuluu? TOP-jakso on ohitse ainakin osittain, kaksivuotispäivä rakkaan kanssa lähestyy ja flunssakin alkaa olla puoliksi selätetty. Olen antanut ulkopuolisten tekijöiden liikaa vaikuttaa mielialaani, nukkunut aivan liian vähän ja ruokailurytmikin on kärsinyt. Olen myös nähnyt ystäviäni, tutustunut jälleen kerran uusiin ihmisiin ja pitänyt yhteyttä pitkän ajan takaa olevien ihmisten kanssa. Kaikesta huolimatta tänään tuntui pitkästä aikaa siltä, että uusi luku on taas alkamassa. Ehkä tuo lauha kelikin vaikuttaa asiaan, ja se että sain nukuttua melkein pätkittä pari yötä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Et sää kyllä oo Jonnen kanssa kahta vuotta seurustellu :D ehkä jos ne kaikki teijän pätkäsuhteet lasketaan yhteen. Jos oot itekki unohtanu nii seurustelit välillä jonku toisenki kanssa? :D

Opossumi kirjoitti...

Ei pahalla, mutta minusta tuntuu että me kuitenkin tiedämme paremmin paljon sitä yhteistä taipaletta on kertynyt, kuin kukaan muu? Jos et satu tietämään, niin meillä ei ole kaikesta tapana kuuluttaa ulospäin. Ja ei, en ole unohtanut sitä jokusen viikon pätkää minkä aikana meillä oli aivan minimaalisen pienet suhteet siinä välissä, mutta katsos kun sen voi siitä miinustaa jos niin kovasti haluaa tarkan päivämäärän ja päivien määrän saada. Meille sellainen pilkun viilaus ei kuitenkaan ole niin tärkeää.

you know who kirjoitti...

Minun paita senkin penis ;3 such blog, much wow, tuu huomenna röökille

Opossumi kirjoitti...

I know who, tulen tulen jos vain mitenkään ehdin! Ja sinun paita juu'u ^^