Find yourself!

maanantai 13. tammikuuta 2014

Pyörinnyörin

Taas yksi liki uneton yö tulossa.. Päätä rasittavat ehkä aiheettomatkin pelonaiheet, huulia kirvelee ja peukalossakin on vesirakkula. Pyörin ympäri sohvaa, kokeilen kohta taas sängyssä nukkumista, siitäkään ole tullut mitään moneen yöhön. Tietämättömyys kalvaa ja ikävät asiat muistuttavat olemassaolostaan kummasti, kun koittaa väsyneenä painaa pään tyynylle. Kissakin lakkasi jo leikkinsä ja laittoi maate, miksen minäkin voisi jo nukahtaa.. 

tiistai 7. tammikuuta 2014

Kelailua

Niin, se taisi tosissaan vuosikin vaihtua. Yhä hankalaa ymmärtää ja sisäistää, loppuvuosi meni niin sumussa kuumeillessa, röhiessä, migreenistä kärsiessä.

Kaikesta huolimatta uusivuosi oli monella tapaa erilainen, ikimuistoinen. Ensimmäinen uusivuosi, jossa Jonne on mukana ihan paikan päällä, vaikka suunitelmat aluksi olivatkin toisenlaiset. Niin paljon kotipaikkakunnan ystäviä täällä Oulussa, silti paljon jäi näkemättä.

Arki kuluu vanhaan tuttuun tapaan koulussa, nyt työharjoittelussa, näytelmäharjoituksissa ja wanhojen harjoituksissa. Käyn välillä kotona vain nukkumassa, ja tuntuu kuin voimat olisivat aivan lopussa. Lomallakaan en malttanut juurikaan pysyä paikoillani saati nukkua vaikka paljon olinkin yksin kotona.

Viime viikonloppu menikin poikkeuksellisesti seurallisissa merkeissä: muuttoa, keskellä yötä seikkailua ympäri lähitienoita, yllätys vamokkitanssimista mukamas harjoitusmielessä kerrostalon pihalla (kyllä, keskellä yötä), ihmeellisiä videoita ja uskonto vs tiede sarjakuvalöydöstä (kaverin postilaatikosta) jupisemista piparia syöden, loppusiivousta ja henkevien puhumista.

Viimeyö meni valvoessa silmäluomen oireillessa, ja puolen tunnin pätkäunien jälkeen päätin että en ota riskiä, jos tämä olisi tarttuvaa, saati mene puolikuntoisena näyttämään millainen työntekijä olen unettomien öiden jälkeen (nyt kun prosessinäyttökin on alkamassa) --> jäin kotiin, ja kahdeksan jälkeen aamulla sainkin unen päästä kiinni muutamaksi tunniksi kun illalla aloitettu antibioottikuuri näytti toimivan edes hetkellisesti. Loppupäivä menikin yllättävästi kavereiden kanssa keilaillessa ja muuta höpöttäessä, mutta nyt illalla ei väsytä taaskaan pätkän vertaa.. Vaikka luulisi että väsy on kova muutaman päivän muuttorynnäköiden ja muiden jäljiltä. Vaan ei..

Kuvasato on jäänyt minimaaliseksi, kamera ei koskaan ole mukana saati että olisi suuremmin päässä vilahtanutkaan kuvaaminen. Tai että henkilöitä kiinnostaisi kamerassa näkyminen.. Nyt jälkeenpäin harmittaa, paljon muistoja jäi taltioimatta. Etenkin kun tuo muisti on vaikuttanut viimeaikoina hieman vajavaiselta.. Ainut kameralla kuvattu, julkaisukelpoinen kuva on tämä räpellys minusta uudelta vuodelta.

 

Rasiachatissa uiskennellessani unohdin taas mitä minun oli sanottava, joten kaippa tässä olisi aika jatkaa joku toinen päivä ja etsiä keino nukuttautumiseen. 



perjantai 3. tammikuuta 2014

Rakkautta on

Rakkautta on se, kun herää armeijan lomilla kolmen-neljän tunnin yöunien jälkeen kuudelta aamulla tehdäkseen töihin lähtevälle kihlatulleen aamiaista.