Find yourself!

lauantai 19. lokakuuta 2013

Inspiroutunutta kökkövuodatusta

Niin. Taas vaihteeksi ajattelin vuodattaa hieman fiiliksiäni ja äskettäin heränneitä ajatuksiani. Kihlattuni on nyt Turmion Kätilöiden keikalla mukavan ihmisporukan kanssa, minä istun kotona yksin kaikista yrityksistäni huolimatta saada seuraa tai tekemistä. Keikkahan on siis k18, joten se siitä. Äskettäin olin jo tipalla selättää yksinäisen iltani, mutta mukaan astui kuningas alkoholi  ja "jos sulla ei oo antaa meille kaljaa ni ei kinosta" -asenne. Loput kavereista sitten ovatkin joko viettämässä lomaa jossain tai juhlimassa - toisella paikkakunnalla. Taas siis tällainen ilta/viikonloppu. Ei mitään uutta.

Nykyään alkoholi, ikä, aika ja raha määrittelee aika hemmetin paljon. Tai se, miten ihmiset hyötyvät jos ottavat sinut suunitelmiinsa/seuraansa osalliseksi. Miksi yhä harvemmin ihmiset ottavat yhteyttä johonkuhun ilman että he olisivat vailla jotakin? Aina tarvitaan kuskia, rahaa, yöpaikkaa, kyytiä, palvelusta tai jotain muuta. Sitten jos ei saada haluamaansa, niin se on "aijaa no mepä jatketaan, moro!". Ei muuta.

Nykyään kavereiden tapaaminenkin vaatii kamalan soittelun ja taustatutkimuksen, josko ihmiset kokoontuisivat jossakin ja sitten yrityksen kysellä, josko itsekin ehkä mahtuisi mukaan. Ei enään helposti kysellä mukaan jos itse ei tee aloitetta, saati kerrota jos jotain on meneillään. Kaikki on salattujen fb-ryhmien tai keskustelujen takana vankassa piilossa, vaikka ei se pidä asioita sen enempää salassa kuin ennenkään. Aina on joku joka on menossa/tietoinen/kutsuttu, ja joku joka saa tätä kautta tietää ja saa sitten miettiä että miksihän minä en ole tiennyt tästä.

On normaalia että autossa ei ole tilaa, mennään paikkaan mikä on k18, k20 tai muu vastaava joko sitten lain puolesta tai ihan vain yhdessä päätettynä ikärajana. Tehdään jotain mihin vaaditaan paljon rahaa, seurassa on ihmisiä jotka eivät tunne eivätkä siksi halua mukaan, kyseessä on inside juttu. Aina löytyy syitä miksi vastaus on ei. Joka asialle luodaan ehdot ja rajoitukset.

Vaikka ikäeroa olisi vain pari kuukautta, toinen mielletään helposti liian nuoreksi tai epäsopivaksi mukaan tapahtumaan ja jätetään näin ulkopuolelle. Tämän ilmiön olen huomannut etenkin nyt, kun suuri osa lähi-ikäluokkien ihmisistä saavuttaa sen huikean 18 vuoden iän. Yhtäkkiä ollaankin vain illat baarissa, ajelemassa tai istumassa muuten vain iltaa _täysi-ikäisten kesken_, kun alaikäiset ystävät eivät olekaan yhtäkkiä tarpeeksi tasokasta seuraa vaikka se muutaman kuukauden tai parin vuodenkin ikäero ei ole merkinnyt ennen mitään. Muut sitten jäävät ulkopuolelle ja saavat keksiä muuta tekemistä tai jatkaa sitten entisiä vakiotapaamisia alaikäisten kesken. Ymmärtäähän sen että välillä haluttaa käydä paikoissa ja tehdä asioita, joita varten nyt on sitä ikää tarpeeksi, mutta että lähes kaikki sosiaalinen toiminta alkaa saamaan sen ikärajan..?

Myös nuoremmat rajaavat seuransa yhä helpommin. Viikonloppuisin vain juodaan, jos et juo itse niin gtfo tai joissakin tapauksissa katsele kun me juomme. Joskus ollaan samalla jopa seurallisia, niin mikäs siinä. Joskus, harmillisen usein, tilanne kuitenkin päätyy siihen että kaikki vain ovat humalassa eikä kukaan tiedä oikein kuka edes on paikalla. Paikalle tulevat ihmiset, jotka tarvitsevat paikkaa missä juoda, ei seurasta väliä tunteeko edes ketään koko porukasta. Aina ei edes ole kutsuttu, mennään vaan kun kuullaan että hei siellä juodaan. Toki se on tapa saada uusia tuttavuuksia, mutta no. Toki kriteereitä ovat sitten jälleen taas tämä "hyödynkö tästä mitään" ja muut edellämainitutkin.

Ei, en ole mikään päihteistä saarnaava absolutistiteini. En ole myöskään absolutisti. Mutta koska nyt nostimme tämän kuningas alkoholin esille..
Miksi alkoholinkin pitää niin paljon nimenomaan rajata sitä porukkaa ja jättää ulkopuolelle, kun eikö se kansankielelläkin ole nimetty seurapiirijuomaksi? Nykyään se on vain keino saada nuppi sekaisin, viis siitä mitä ympärillä tapahtuu. Usein kuulen ja luen seuraavanlaisia keskusteluja:

- Mitäs suunitelmia viikonlopuksi?
- En tiiä, mut veän ainaki pään täyteen :p / Kavereitten kanssa vtusti kaljaaaaaaa!

tai

- Mitäs teit viikonloppuna?
- En kyllä muista kovin, olin ainaki ihan vtun humalassa

tai

- Mitäs teettä?
- JUUAMMSSA!
- Ahaa. :D Missä ja keitäs siellä on?
- Emmöää tiiä keit tääl on :DD Piti vaa saaha juomista nii tulinb tännew. / Ei ollu parempaakaa tekemistä ni päätettii vetää kännit! Pitää saada vielä lisää juomista että pääsee kunnon fiiliksiin! / Yksim töäällä vaan :D

Niin. En tiiä, meni taas vähän aiheen vierestä tämä homma. Kuitenkin, nykymeininki alkaa vaikuttaa vähän häiritsevältä, kun ei voida porukalla tehdä muuta kuin kännätä. Kun sitä sitten loppujen lopuksi yksin ryvetään jossain nurkassa porukka levinneenä minne sattuu. Toki niitä seurapiirijuojiakin löytyy.

Tätä kirjoittaessani, ja muutenkin aihetta pohtiessani olen viimeaikoina miettinyt, että miksi. Mikä sen kaiken saa aikaan? Kaveripiiri vaan kutistuu ( tai sitten useat piirit yhdistyvät) ja kun joskus oli aikoja että ei ollut puutetta ihmisistä joille soittaa, ihmisistä joita nähdä, ihmsistä joiden kanssa vaan puhua, niin nyt huomaa että matti alkaa olla kukkarossa senkin suhteen, ihan huomaamatta. En edes ole juuri kohdannut riitoja tai muita vastaavia, ihmiset vain ovat jääneet pois. Valuneet omiin uusiin piireihinsä tai rutiineihinsa ja minä olen vain jotenkin valunut sieltä sosiaalisten suhteiden kukkaron reiästä pois. Ei ole aikaa, elämässä on kaikilla nyt niin paljon uutta.

Sitten on niitäkin, jotka ovat varoittamatta nostaneet ne dislike- ja disapprove- nappulansa esiin syitä sen enempää selittelemättä. Yhtenä päivänä henkilö tulee vastaan, moikkaat normaalisti ja saatkin vain vastaasi mulkaisun, tuhahduksen tai muuta vastaavaa ja katselua nenänvartta pitkin tai muuta. Minusta tuntuu että olen harvinaisen pihalla asioista, mutta jostain syystä uskallan ajatella, että nyt ei ole kaikki ihan minun vaikutusvallassani. Syy tulee jostain muualta.

Tämäkin on joskus selvinnyt olevan osa tätä suurta kaveripiirien ja niiden tietojen ja mielipiteiden yhdistymistapahtumaa. Aina löytyy eri mieltä asioista ja ihmisistä olevia yksilöitä, ja sitten loppujen täytyy vain valita puolensa, keskustella, tehdä päätelmät ja koostaa mielipiteet mahdollisen uuden "tiedon" perusteella ja that's it. Joskus se informaatio ei sitten kulje sinne loppun asti, ja vaikka henkilö, josta on käyty keskustelua, ei saa koskaan tietää syytä muuttuneeseen ilmatilaan.

Kyllä, tiedän että monet esimerkeistä eivät kosketa monenkaan elämää, ja että olen ottanut osan niistä omastani. Osa on ihan omia päätelmiä, osa minun ja parin muun kanssa yhdessä pohdittuja asioita, osa ihan laajemmaltakin alueelta ilmi tulleita. Tiedän myös, että välimatkat ja uudet paikat nyt vain rajoittavat, mutta tiedän myös että kyllä siinä takana on muutakin. Ja kyllä, tietän myös sen että tekstissäni on kielioppivirheitä ja lauserakenteet eivät nyt vain natsaa. Jostain syystä, kerta toisensa jälkeen, ne harvat ihmiset jaksavat nostaa asian esille vaikka siitä aina pahoittelenkin.

Ajatuskatkon seurauksin, päätän vuodatukseni tähän ja siirryn korjailemaan kissan aiheuttamia tuhoja ja tuhoamaan karkkipussiani. Hopeatoffee on parasta.

-Mumskis, Opossumi