Find yourself!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Mössön mössön.

Mitähän tämä bloggeri nyt meinaa, kun on poistanut kaikki seurattavat blogit listasta?! Muilla samoja ongelmia?

Mutta palatakseni siihen mitä olin tulossa sepustamaan: Miun elämässä on ja ei ole ollut mitään erityistä. Pää on ainakin mennyt pyörälle moneen otteeseen viikonlopun ja kuluneen viikon aikana, syystä tai toisesta. Ihmiset osaavat yllättää.


Jonne kävi lomilla, ja viikonloppu menikin aikalailla erinäisten ihmisten kanssa pyöriessä, sarjaa ja leffoja kahtoessa. Syöminen jäi hiukan epäterveellisen puolelle, mutta ehkä se kerran sallitaan.



Kämppä- ja kouluasiatkin alkavat olla pikkuviilausta vaille reilassa, ja innolla odotettu Ouluun muutto lähestyy. Hieman vain huolettaa, miten ihmeessä saamme tämän jenkkisängyn roudattua 7. kerrokseen, kun se todennäköisesti sinne hissiin ei tule mahtumaan.. 



Qstock alkaa näyttää pikkuhiljaa mahdolliselta, kun työtkin nyt loppuivat.. Ainakin se olisi kiva piristys kesään kun tuo Nummirock peruuntui. Joulukuussa sitten oliskin luvassa Teatria ja BMTH kera synttäreiden vieton parhaassa seurassa. Huh!

Musiikin parissa nyt on muutenkin viimepäivät menneet, kun kävimme perjantaina porukalla kuuntelemassa kavereiden soittelua heidän treenikämpällään. Tänä kesänä mölkky on ollut in, joten sitäkin sinä päivänä tuli pelattua.. 
Myös töissä hiljaisina aikoina on tullut kuunneltua erinäistä musiikkia, ja BMTH keikan fiilistelyn lisäksi mm. tämä on soinut muutamaankin otteeseen, mahtava coveri japskeilta, täytyy sanoa:


Tekstin tasaus kusee taas vaihteeksi, mutta koittakaa saada selvää. Pahoittelen myös aiemman puhelinpostauksen kuvien yliseilaavuutta, jostain syystä päättivät pompata ulos leiskasta.

Mutta nyt suuntaan taas katseeni tuonne jääkaapille, aamupala jäi vähän heikon puoleiseksi.. Adios.

- Poffumuumí





tiistai 16. heinäkuuta 2013

Niin paljon voivat pelkät laulun sanat kertoa..

"Nyt vihdoin ymmärsit
Mitä sillä tarkoitin
Kun sanoin että joudut kärsimään
Vielä lopun elämää
Älä pyytele anteeksi
Älä tule enää takaisin
Itse kaikki valintasi teit
Kun luottamuksen minulta veit

On aika tullut katsoa
Kuka nauraa
Ja kenelle viimeiseksi
Nauretaan

Usko, toivo ja se ikuinen rakkaus
Siinä sinulle vastaus
Se on kahden ihmisen onnen salaisuus
Raivo, pelko ja se loputon ahdistus
Ne sanat kirjoitan
Ja ymmärrät vielä mitä minä tarkoitan

En anna anteeksi
En ajatusta vuoksesi
Olen nuollut haavani kertaalleen
Ja tuhonnut kaikki kipupisteet
Tulen jakamaan oikeutta
Aiheuttamaan jälkiviisautta
Koston hetki on todellinen
Lopun alkua odottaen

On aika tullut katsoa
Kuka nauraa
Ja kenelle viimeiseksi
Nauretaan

Usko, toivo ja se ikuinen rakkaus
Siinä sinulle vastaus
Se on kahden ihmisen onnen salaisuus
Raivo, pelko ja se loputon ahdistus
Ne sanat kirjoitan
Ja ymmärrät vielä mitä minä tarkoitan"


...

"Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen
Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisi silmät, kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan

Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika"

Raaka-aine - U.T.R & Apulanta - armo

maanantai 15. heinäkuuta 2013

We are the chosen ones, we sacrifice our blood...

Tiedättekö sen tunteen, kun täytyy valita kahden sinulle tärkeän ihmisen väliltä? Ja pettää sen toisen luottamus ylläpitääksesi luottamusta toisen kanssa, ettet joutuisi valehtelemaan tälle ehkä loppuelämääsi? Kun toinen sitten pahaa tahtomattaan saa aikaan sen, että menetät sen toisen tärkeän ihmisen kokonaan ilman että sinulla olisi ollut mahdollisuutta selvittää asioita hänen kanssaan? Että toinen vain ilmoittaa toisen ihmisen kautta ettei halua olla kanssasi enään missään tekemisissä?

Aluksi se tuntuu ihan helvetin pahalta. Tunnet sekaisin vihaa, surua, sitä ääretöntä tuskaa ja itseinhoa. Tiedät kuitenkin että asian kanssa eläminen toisella tapaa olisi ollut mahdotonta, ja osittain olet myös helpottunut. Samalla sätit itseäsi että ajattelet niin.

Jonkin ajan kuluttua alat pystyä yrittämään asian ja henkilön unohtamista. Poissa silmistä, poissa mielestä. Ajattelet, että ehkä se ei vaikuta niin paljon elämääsi, ei se tai hän. Voit helposti välttää asiaan törmäämisen.

Sitten, joskus kuitenkin tulee hetkiä, jolloin henkilö nousee esille keskustelussa jotenkin. Se, jolle päätit olla rehellinen, on nimittäin edelleen läheinen tämän henkilön kanssa. Sinua vaan ei enään ole siinä yhtälössä mukana. Aihetta vaihdetaan äkkiä, kuin yhteisestä sopimuksesta. Jo nimen tai yhdistävän tekijän esiin tullessa jompikumpi tai molemmat hiljenevät tai keskustelu tyrehtyy ja syntyy vaivaantunut, hiljainen hetki. Vaikka se kestäisi vain sekunnin, kumpikin kyllä tietää mitä toinen ajattelee sillä hetkellä. Ja sinun on vaikea olla.. Puhdistat ajatukset päästäsi ja koitat jatkaa uutta keskustelua normaalisti unohtaen edellisen hetken. Silti epämukava tunne jää kalvamaan..

Sitten koittaa se hetki. Jokin pieni asia, biisi tai vaikka jokin lausahdus, saa sinulle mieleen jonkin muiston sen henkilön kanssa. Ja tällä kertaa olet yksin, ja ajatukset virtaavat päähäsi tulvivana virtana. Olet menossa nukkumaan, mutta et saa ajatuksiasi kasaan. Muistat monia hyviä hetkiä, kun kaikki oli vielä hyvin.

Sinusta tuntuu pahalta jälleen. Aluksi hymyilet muistoille mutta sitten kyyneleet tulvivat silmiisi. Sen ihmisen hymy muistoissasi kääntyy vihaiseen ja pettyneeseen katseeseen, joka lausuu ne sanat jotka sinulle välitettiin hänen sanoneen. Kyyneleet tulvivat silmiisi ja sinun tekisi mieli vain hakata päätäsi tyynyyn. Idiootti idiootti idiootti.. Miksi?! 

Ymmärrät että sinulla on jälleen vain kaksi vaihtoehtoa : joko ottaa yhteyttä ja yrittää selvittää asiat, edes päästä kertomaan miltä sinusta tuntuu  tai sitten vain toimia hänen toiveensa mukaisesti : antaa hänen olla ja jatkaa elämäänsä, hän ei halua enään kuulla sinusta koskaan. 

Pelkäät liikaa sen kaiken kohtaamista ja valitset turhautuneena jälleen sen epämiellyttävimmän vaihtoehdon. Annat olla.

Ja jokainen kerta kun teet sen valinnan, joku sinussa repii hiuksiaan ja huutaa. 





torstai 11. heinäkuuta 2013

Välipäivitys

Huhhuh, nyt on ollut taas hiljaiseloa jonkin aikaa. Pahoittelen sitä! Kesätyöt vetävät veronsa, ja Jonnen kanssa on tullut vietettyä aikaa ennen kuin se intti otti omansa. Kämppää on tullu etsittyä, kihloihinkin tuossa mentiin ja mitähän vielä. Lähihoitajaksi sitä nyt pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan, ja asuntola kutsuu nyt aluksi. Vähän hirvittää kun en sellaisessa ole ennen asunut kun on tuo kämppä aina ollut.. Vaan no eipä siellä varmaan kauaa tarvitse olla ja ehkä se on ihan kivaa vaihteluakin. Kai. 

Tulin nyt tänne pikaisesti kertomaan, että elossa kyllä ollaan! Kunhan taas tietokoneelle saan itseni raahattua niin kirjoitan pitemmän ( tai siis pitkemmän niin kuin minä tapaan erittäin kieliopillisesti väärin sanoa ) postauksen paremmalla sisällöllä.. Puhelimella se nyt on vähän hidasta. Pahoittelen Facebookissa ja instagrammissa minua seuraavia henkilöitä kuvista, ne kun ovat nyt samoja suurin piirtein mitä olen julkaissut..

Mutta pitemmittä marinoitta, seuraavaan kertaan!

- possumuumi ( jota autocorrect ihanasti yritti vääntää possunkyljykseksi... )