Find yourself!

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Kissankarvoja, murinaa, ketutusta.

Meidän pieni perheemme sai taas lisäystä, kun äidin pieni kissanpentu tuli kotiin. ♥ Se sai äidiltä nimen Neka (Niklas, Emilia, Kimi ja äidin kolmas nii Anneli). Niin suloinen ja pörheä otus!






Jähmetty aina johonki asentoon ku kuuli pling äänen puhelimen kamerasta. Ihanko posettas ♥

No, siinähän se sitten nähtiin minun sydämeni heikkous, kun samoihin aikoihin sattumalta netissä tuli törmättyä äidin kanssa ilmoitukseen kotipaikkakunnan lähellä olevasta, pian luovutusikäisestä pennusta. No, voitte arvata mitä tällainen kissanainen sitten teki seuraavana päivänä hetken mietittyään, yhteyttä omistajaan ja kaupat. Heinäkuun puolessa välissä tulee uusi vaavi kotiin.. ♥

Siinä se vaavi ois. ♥ 
Muutama päivä sitten sain yös helmikuun kuvaussessioiden tuotoksia itselleni. Karsin osan pois ihan ilmeen järkyttävyyden vuoksi mutta osan jätin vaikka en olekaan järin edustavan näköinen..












Alkukesä on mennyt töiden parissa ja innolla odottamani Nummirockikin lähestyy juhannuksen myötä. Vaan no sepä peruuntuukin minun osaltani, kun "seuralaiseni" perui oman lähtönsä. Siinä samalla lähti se "turva" jonka varjolla olisin sinne päässyt, sillä äiti, Jonne tai edes minä itse en näe kovin hyväksi vaihtoehdoksi lähteä yksin telttailemaan sinne tuntemattomien kännipäiden keskelle. Ja eipä kukaan nyt näin lyhyellä varoitusajalla saa sellaisia summia kokoon joten no, liput myyntiin ja toivotaan että sillä tavalla tai tikettiturvan kautta saisin rahani ehkä takaisin. Aina ei mene niinkuin toivoisi, mutta saisi edes joskus asiat mennä vähän edes paremmin..!

Oyssissakin on tullut juostua sen verran useasti ja tk pian kutsuu taas todennäköisesti uuden antibioottikuurin kera että pikkuisen alkaa mietityttämään että mikä paha karma minua seuraakaan. Jospa nyt saisin kituutettua itteni pysymään sen verran elävien kirjoissa että saisin työt tehtyä ja sen myötä ehkä viimeinkin jouluksi ostettua sen uuden koneen että saisin kouluhommatkin helpommin tehtyä. Vaanno näyttää sekin olevan sen verran vaakalaudalla että harkitsen pessimistiksi ryhtymistä. Sitä kun on niin tyhmä että iloitsee liikaa, varma harvoin on loppupeleissä edes todennäköistä. En uskalla edes arvata, mitä yhteishaun tuloksissa tuleekaan lukemaan saati miten kämpän hankkiminen sujuu.  Saa nähdä mistä ittensä syksyllä löytää.

Inttileskeyskin tässä lähenee, mutta no jos nyt tuo juhannus kerran peruuntui niin mahdollisesti näenkin Jonnea sitten silloin eikä tarvitse ihan odottaa heinäkuun alkuun asti. Onneksi toiset työt alkaa samana päivänä kuin tuo lähtee inttiin, niin ei tarvitse niin paljon mietiskellä että mitenköhän sitä sitten. Vaikka onhan se erossa oleminen tuttua alkuajoilta, vaan nyt kun yhdessä asuttu sun muuta niin yhtäkkiä outoa kun ei olekaan nähnyt vähään aikaan kun oli ehtinyt tottua siihen toisen naamaan joka päivä. Ompahan harjoittelua tämä kesä inttivuotta varten, tosin nyt sentään pidetään yhteyttä jonkin verran. Plaa, on se niin hankalaa kaikki.

Tässä kielikorulla (ja siinä pudonneen kiven vuoksi ammottavalla kololla) leikkiessäni muistin, että en olekaan tainnut kertoa kommelluksistani. Kun saavuin tänne kotikonnuille viikko sitten, kävi vähän hassusti. Nakkasin laukut, menin syömään ja huomasin hetken päästä että nyt tuntuu hassulta. Koru ja tappi puuttuu, ja suussa möllöttää vain toinen palloista irrallaan. Olin mennyt sitten nielaisemaan koko höskän! Aikani sainkin metsästää ympäri kyliä sopivaa korviketta, ennenkuin sain kyydin Kuusamoon josta sitten onneksi sain uuden ostettua. Niin, josta nyt on irronnut yksi korukivistä mutta se nyt ei paljoa haittaa kunhan varoo ettei raavi ikeniä piloille. Huono tuuri vai mikä?

Mutta nyt riittää marinat, voisin tässä vielä hetken rauhoittua musiikin parissa kun se nyt tuolla riparilla, jonne isoseksi olen huomenna menossa, on kiellettyä (kuulokkeet ja oma musiikki siis, hengellistä musiikkiahan siellä kuuluu ja lauletaan kuitenkin) niin viimeisistä hetkistä kaikki irti! Sitten voisin käydä maistelemassa vohveleita, kunhan ne valmistuvat tuolla keittiössä.. Kamalaa angstiherkuttelua, hyihyi.

Ainiin! Olette varmaankin huomanneet, että ulkoasu on uudistunut. Se on vielä hieman kesken, mutta saa ollakin vielä jonkun aikaa. Mielipiteitä, kommentteja, miten toimii eri koneilla ja selaimilla? Muutenkin saa toki kommentoida, olisi ihan kivaa vaihtelua väliin. Tai sitten raksia ruutuun!

Miau,
Kissaerakko possumuumi




2 kommenttia:

serkkushieni kirjoitti...

Uijui kissanpentuja ;A; ♥ Mutta, oletpas sinä söpö otus ja ulkoasu on kyllä melko komian näkönen! o/
Ikävä!

Anonyymi kirjoitti...

Ootko hakenu johonki kouluun? Pois siis lukiosta? :)