Find yourself!

tiistai 14. toukokuuta 2013

"Toistoa, hep, uudestaan, vielä kerran. Kyllä sinä jaksat!"

Yleensä en sekoita facebookia ja blogia, mutta lauantainen päivitykseni kiteyttää tämän hetkiset kuulumiset aika hyvin:
"Taas on Emilian tehoklinikka pystyssä, kun koitan elvyttää useita vuosia uskollisesti palvellutta Nokiaani ja pitää hengissä tätä jo letkuissa makaavaa pinkkiä acerinvanhustani vielä muutaman kuukauden ajan, kunnes päästän sen ansaitulle eläkkeelleen.
Tänään olen ehtinyt myös sairastumiseen ja siitä johtuneeseen treenitaukoon väsyneenä yrittää onneani kuntosalilla, jonka seurauksena olen taas petipotilaana lämpöilyn vaihduttua kuumeeksi.

Pääsykokeisiin on enään 9 päivää, ja paniikki alkaa iskeä. Puhumattakaan niistä kaikista lukion asettamista deadlineistä tai isojen lapsostemme lakkiaisista, minun kun olisi määrä rääkyä jonkinsorttisesti mikkiin kyseisessä tapahtumassa.
Unihan ei tietenkään ota tullakseen, kissa mouruaa kiimoissaan tärykalvoni puhki ja viemärikin on taas sen verran tukossa että tämä pieni koppi haisee sen mukaisesti. Muuttokin lähestyy ja kaikkea enemmän tai vähemmän tärkeää on kadoksissa tai tiettävästi varastettu erinäisistä paikoista.

Nyt kun olen saanut tämän turhan valittamisen tuskani laannutettua tapeltuani puoli tuntia tämän päivityksen ja lagisen koneeni kanssa, päätän huokaista ja antautua musiikin maailmaan nyt kun spotifyni on taas vihdoin auki. Sitten voisin ehkä yrittää taas nukkua, kunhan tuo kollinretale saa purettua energiansa loppuun ja lysähtää johonkin kohti tätä suurta apartementoa."Pääsykokeisiin on enään 9 päivää, ja paniikki alkaa iskeä. Puhumattakaan niistä kaikista lukion asettamista deadlineistä tai isojen lapsostemme lakkiaisista, minun kun olisi määrä rääkyä jonkinsorttisesti mikkiin kyseisessä tapahtumassa.Unihan ei tietenkään ota tullakseen, kissa mouruaa kiimoissaan tärykalvoni puhki ja viemärikin on taas sen verran tukossa että tämä pieni koppi haisee sen mukaisesti. Muuttokin lähestyy ja kaikkea enemmän tai vähemmän tärkeää on kadoksissa tai tiettävästi varastettu erinäisistä paikoista.
Nyt kun olen saanut tämän turhan valittamisen tuskani laannutettua tapeltuani puoli tuntia tämän päivityksen ja lagisen koneeni kanssa, päätän huokaista ja antautua musiikin maailmaan nyt kun spotifyni on taas vihdoin auki. Sitten voisin ehkä yrittää taas nukkua, kunhan tuo kollinretale saa purettua energiansa loppuun ja lysähtää johonkin kohti tätä suurta apartementoa."
Niin.. Nyt kun onnellisesti eletään jo maanantaissa, olen ehtinyt palata takaisin kämpille pieneltä evakkoreissultani, jonka syynä olivat järkyttävää vinkkaa vetävät ikkunat, jotka eivät edistäneet tervehtymistäni ja sitten tuo tulviva kylppäri. Pakenin ongelmiani, kuinka heikkoa.

Tänään kuitenkin olen ehtinyt tehdä jo kotitreeniä lämmön pysyessä vain hieman koholla, ja koen itseni liki uudestisyntyneeksi. Olen myös vaihteeksi poikaystäväni tietokoneella, joten pääsen lisäämään kuviakin kun koneen omistaja lähti tuonne kaupunkiin ns. juoppokuskiksi.

Alan pikkuhiljaa saamaan tämän elämäni muutenkin järjestykseen ainakin teoreettisesti pääni sisällä, kunhan vain kaikki menisi niin kuin olen kaavaillut. Se olisi suotavaa, kerrankin. Riskejä on tullut otettua, periaatteista on lipsuttu, erittäin rakas ystävä menetetty, draamakierrettä selvitelty, uuteen ystävään tutustuttu..

Toissaviikonlopun vietin Törmälässä isosleirillä, nyt odottava viikonloppu meneekin kotipaikkakunnan versiolla. Torstaina tulikin jos jonkinmoista todistusta ja vietimme rauhaisaa iltaa teatteriporukkamme kanssa ohjaajamme luona jutustellen, herkutellen ja näytelmämme taltioinnille naureskellen. Samalla lähetimme vastenhakoisesti ystävämme (ja minun teknikkoguruopettajani) matkaan kohti etelän uusia tuulia. Onneksi pian on lakkiaiset, ja nähdään taas. Päivä oli monin verroin haikea, vaikka koskaanhan ei saakaan sanoa hyvästi vaan että nähdään!

Lisään nyt muutamia kuvia leiriltä, joihin minulla on julkaisulupa. Lisää tulee ehkä myöhemmin kunhan saan kuvissa esiintyjät kiinni!


Nämä kynät.. Vain paikallaolijat voivat ymmärtää niiden merkityksen.


Joku oli napannut tällaisen. Pidän siitä omalla hassulla tavallaan.

Näkyvä huoneen ikkunasta.. En edes muista milloin viimeksi olen päässyt
heräämään hevosen hirnuntaan.

Jännänlainen maailmankartta.

Lähtöpäivä ja matka bussille.

Sliippaa, poseta, vajota.

Miksi olen yhä hereillä.. Vietin juuri hupaisan puoli tuntia lähettäen leirikuvia ihmisten fbviestikansioihin, saavat sitten ihastella (ja kauhistella) niitä kun kirjautuvat ehkä huomenna.. Odotan innolla vastauksia.


Nyt kun minulla ei ole enään mitään järjellistä sanottavaa, Saatetuani tämän toimen päätökseen, voisin kahmaista rullan paperia viereeni ja pötkiä peiton alle niistämään ja odottamaan, josko toivottavasti väsynyt tai mahdollisesti ylipirteä kuski nyt saapuisi ja pääsisin nukkumaan. Kai. Huomena tämä tyttö (ja suuri suunsa) suuntaakin Oulua kohden, saa nähdä, miten käy.
Tsau!