Find yourself!

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Tärinää, sydämen tykytystä, patteja takaraivossa.


Niin, hiihtolomapostaus viivästyy jälleen. Kyllä, olen käyttänyt jo tunteja sen tekemiseen, muokannut kuvia muunmuassa. Mutta ei minullakaan aina aika riitä kaikkeen.. Seli seli, sanotte. Luonnoksissa silti on jotain valmistumassa, tosin huomasin että minun täytyy karsia siitä puolet tekstistä pois ihan tilan puutteen vuoksi. 

Sain palautetta, että blogiani on erittäin hankala lukea pienen tekstin vuoksi. Itse en ole huomannut asiaa, kun aina olen tällä minimaalisella läppärilläni tänne kirjoitellut ja tässä koneessa nyt muutenkin on asetettu kaikki niin pienelle että näyttöön mahtuisi muutakin kuin kunkin sivun logo.

En tietenkään heti uskonut, vaan väitin palautteen antanutta ystävääni huononäköiseksi (hyväntahtoisella huumorilla) ja käskin hommaamaan lasit. Seuraavaksi käskin tarkistaa onko hän nyt painanut vahingossa sivun kokoa pienemmäksi. Kun nämäkin olivat kunnossa niin minun oli pakko nähdä se itse. Suuremmalta koneelta katsottuna blogini on erittäin sekavan näköinen, tausta toistuu miljoona kertaa erittäin palikkamaisesti ja teksti - se on pientä
Tosin isommalla fontilla kirjoittaminen nyt taas tuo sen tilanpuutteen esille. Voisin alkaa väsäämään ihan omaa leiskaa, nyt kun tämä käytössä oleva netistä poimittu valmisleiska ei olekkaan niin käytännöllinen kuin kuvittelin aikoinaan. Kunhan aikaa ja jaksamista löytyy - niin, tarviiko sitä edes sanoa ääneen: Siinä saattaa kestää.


Niin, pitihän minun jostain puhuakin. Kuten jotkin ovat saattaneet huomata, *köhköh* , elämässäni on sattunut hieman muutoksia viimeaikoina. Olen löytänyt tästä elämän suunnattomasta heinäsuovasta itselleni sen pudonneen neulani, jonka jonku aika sitten kadotin. Olen saanut elämäni taas kaiken draaman ja valheiden paljastumisryöpyn jälkeen kasaan, ja jatkan tarpomista näiden heinien seassa entistäkin vahvempana. 
Viikatteena kädessäni tietä raivaamassa apunani on toki ystävät, niin myös tämä uusi pieni ihme. Ei, en ole saanut lasta tai edes raskaana, onneksi. Voitte laskea käden sydämeltänne ja sen paperipussin kädestänne, jonne paniikinomaisesti koititte hengittää. Ei, kyse on aivan toisenlaisesta pienestä ihmeestä. Se ihme tosin tunnetaan näin yleiskielellä nimellä Toni.


Kyllä, tämä pieni höhlä piiloblondi on tainnut tipahtaa jälleen sinne vaaleanpunaiseen maailmaan missä pinkit puput pomppii ja örinähevi soi. Eikun, siellähän minä olen ollut kokoajan. No, ymmärrätte lienee mitä ajan takaa.
 Se on jotenkin mystistä, miten ensin kaikki on rauhallista ja normaalia, ja sitten yks kaks seuraavana päivänä pumppu hakkaakin tuhatta sataa kun toinen vilkaiseekaan samaan suuntaan. Ja se jännitys ja se, mitä jotkut kutsuvat sähköiseksi kemiaksi, suorastaan täyttää ilman. En ole koskaan ymmärtänyt sitä ja en ehkä haluakaan, sille kuitenkin löytyy jokin tieteellinen selitys joka sitten pilaa sen lumon koko asiasta.
Aika tahmaista lässytystä. Tässä postauksessa ette kuitenkaan pääse ihailemaan meitä kahta kääpiötä joudu törmäämään hepistelykuviin, niitä ei nimittäin ole ainakaan vielä toistaiseksi olemassa. 
Voisin tehdä yleiskatsauksellisen selvityksen teille tästä henkilöstä ja kaikesta siihen liittyvästä, mutta nännännää empäs viitsi. Te loput jotka odotitte sitä lähinnä kauhulla sitten voittekin huokaista helpotuksesta. 

Ihan näin muista arjen kiemuroista puhuakseni elämässäni ei ole järin muuta tapahtunut kuin koeviikkoa edeltävä stressi kasvaa huimaa vauhtia eikä korvaavien tehtävien pino ja edessä huutava deadline auta asiaa lainkaan. Toisaalta taas huokaisen helpotuksesta kun ei tarvitse muista huolehtia kuin kokeista.
Lauantai oli koulua, joten sunnuntai oli viime viikolla ainoa vapaapäiväni. Onneksi minulla onkin edessä kaksi neljän päivän viikonloppua, joten ehkä ehdin sitten nukkumaankin välillä. Pikkuhiljaa kaikki välttämättömimmät hankinnat tähän toiseen asuntoon on tehty, ja seuraavaksi olisikin edessä taas se uuden kodin etsintä, kun edessä odottaa ehkä muutto tuohon naapurikaupunkiin lähikuukausina. Purkaa, pakkaa, purkaa, pakkaa.

Tällä hetkellä minulla ei nyt taida ollakkaan sen tähdellisempää sanottavaa. Onneksi nyt on koeviikko, niin ehdin valmistella ehkä jopa sen lomapostauksen siis eh, lukea kokeisiin.
Siihen saakka,

Tsau!  <3 :="" br="" opossumi="">

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

"pääse ihailemaan meitä kahta kääpiötä" jostain syystä alkoin nauramaan ja ejakuloimaan tulta kun tämän luin t. nopsa