Find yourself!

perjantai 22. helmikuuta 2013

Hukkuneita paloja, ikuista kokoamista kun joku sen palapelin aina särkee.

Pitäisi varmaan tännekin jotakin kirjoittaa. Minun elämäni on ollut viimeaikoina sellaista myllerrystä, että siitä normaalista elämänrytmistä kiinni ottaminen on ollut aika ison työn alla, ja on edelleen. On ollut eroa ja yhteenpaluuta, muuttoa, koulustressiä, paperitöitä sun muuta, teatteri, töitä ja nyt viimeisimpänä taas tuore ero. Ja tietty sekin seikka että netin käyttö on aika hankalaa, nytkin käytän puhelinta mokkulana tässä koneella että voin kuitenkin jotain tehdä. 

Olo on tällä hetkellä aika tyhjä. Juuri kun luulee, että elämä on palaamassa hallintaan, joku tulee ja potkaisee kaiken taas palasiksi. Viimeisen kuukauden aikana olen toipunut erosta, hommannut uuden asunnon, muuttanut, taistellut koeviikon kanssa, koonnut tunteitani suhteen löydettyä uusia uomia, ollut järkkäämässä vanhojen tansseja ja penkkareita. Tänään sitten taas neljännen kerran suuri pommi tippui niskaan ja nyt se sitten vaikuttaa siltä että ohi on ja lopullisesti. Joka ikinen kerta on tullut niin puun takaa, että on kestänyt hetken selvitä siitä järkytyksestä, ja siitä ajatuksesta että ei me sitten vissiin erottukaan. Mutta suunta eteenpäin ja kohti uusia vesiä ja uusia pettymyksiä.

Viikon päästä olisi aika suunnata eteläsuomea kohti, ja tavata pitkästä aikaa ystäviä, joita en ole nähnyt vuosiin ja pyörähtää erään ystävän opinnäytetyön mallinakin.. Loma tulee nyt enemmän kuin tarpeeseen, mahdollisuus päästä hetkeksi eroon kaikesta mitä täällä on tapahtunut. Sairaanakin olen juuri sopivasti, ehkä kuitenkin parempi että saan tämän alta pois ennen reissua. Samalla saattelen yhden aika tuoreen mutta tärkeäksi tulleen ystäväni ja hänen muuttokuormansa uuteen kotiinsa, joka on jo sinällään tosi haikea juttu. Häntä ja hänen viisauksiaan ja neuvojaan, vitsejään ja välillä yllättäviäkin biisivalintojaan tulee kyllä ihan järkyttävän kova ikävä. 

Pari viikkoa sitten kävin kotikonnuilla erään täkäläisen ystäväni kanssa, ja pääsin esittelemään pientä miljöötämme. Se oli aika ikimuistoinen viikonloppu täynnä ystäviä, autolla ajelua, herkuttelua sun muuta. Erään aika yllättävänkin tahon kanssa tuli vietettyä aikaa, joka oli kyllä tosi mukava yllätys. Olihan viime kerrasta ehtinyt vierähtää jo jokunen tovi. 

Voisin laittaa tänne hieman kuvia niistä työntäyteisistä kolmesta päivästä jotka koostuivat aikalailla 12 työtunnista per päivä. Ensimmäinen päivä oli enimmäkseen roudausta ja paikkojen kasaan laittoa. Toisena päivänä oli abien penkkarit ja ystävänpäivä. Koulu oli koristeltu upeasti. Kaikki käytävien ikkunat ulospäin oli peitetty jätesäkeillä, lamput peitetty vaaleanpunaisella (silkki/kreppi?) paperilla joten käytävät hehkuivat pinkkiyttään. Käytävillä soi musiikki, seinät ja luokkien ovet olivat täynnä sydämiä ja erilaisia tekstejä. Pussauskoppikin oli rakennettu toisen kerroksen vessojen viereen pylvään ympärille lakanoilla, ja vessat oli koristeltu teemoittain miesten ja naisten kuvilla, vessanpöntön kannet opettajan naamalla. Liikuntahallin puoleisen päädyn portaikko oli yksi suuri esterata, josta sitten oppilaat rymysivät pakotettuina. :D Itse pääsin teknikon virkaa hyödyntämällä ohittamaan sen.

Käytävää:



Yksi opettajistamme ajelulla. 







Sinä päivänä ei mitä ilmeisimmin juotu kahvia..







Poikien vessa:






Tyttöjen vessa:







                                               
Penkkarit alkoivat oppilaiden härnäämisellä ja aamunavauksella salissa. Siellä oli monenlaista ohjelmaa, ja hoidin videoiden näytön sekä valot/savukoneen. Oskari, (joka oli yksi abeista) jonka pestissä olin, hoiti Vernen kanssa äänipuolen miksauspöydän ääressä. Sitten oli tietenkin opettajien kuljetus abien ollessa kuskeina mummopyöräpotkurilla (miksi sitä ikinä kutsutaankaan) luokkiin. Sitten potkittiin abit pois koulusta ja lähetettiin ne rekka-ajelulle, jonka jälkeen alkoikin vanhojen tanssien rakentaminen ja treenaus. Perus kaava siis.
                 
                                                    Abiajelu, josta lisään nyt vain yhden kuvan:



Vanhojen tanssit olivatkin sitten toisenlainen juttu. Perus kaavan ajan istuin vain kopissa tuijottamassa tanssijoita, jonka jälkeen oman tanssin tullessa hyökkäsimme Oskarin kanssa kahden valopöydän ja savukoneen voimin mukaan menoon. Nivelet sormista vähän poukkoilivat paikoiltaan ja syke oli erittäin korkealla biisien vaihtuessa kovaa vauhtia. Sen rutistuksen jälkeen joka kerta oli niin huojentunut ja onnistunut olo. Saattaa kuulostaa helpolta ja minun suustani amatöörimäiseltä puhuessani haastavuudesta, mutta kokeilkaa itse. Jos asian ottaa sen vaatimalla vakavuudella ja panostautuu siihen, se ei ole niin helppoa. Yhden valopöydän kanssakin (ledit ja savukone) oli jo haasteita, onneksi Oskari hoiti vanhoissa sen toisen (salin spotit ja blinderit) . "Minusta oli tulla meduusa" pitää aika hyvin paikkaansa, olisin tarvinnut monta kättä lisää hoitaakseni molemmat. 
Valokopista otettu pikainen yleiskatsaus ledeillä joista keskimmäiset sammutettu, tällä hetkellä
värinä sininen.

Varustuksesta en jaksa alkaa jaarittelemaan, koska ketään ei todennäköisesti kiinnosta. (Enkä jaksa kaivaa listaa esiin, saatika muistella ulkoa koko settiä.) 


Noiden kolmen päivän aikana tuli kyllä syötyä. Kouluruuat sen mukaan mitä ehti, ja vuoroin kiinalaisessa, vuoroin kebabilla. Jäi kotiinkin tuomista, kun ei siinä melskeessä oikein ehtinyt syödä, tai jaksanut syödä kokonaan silloin kuin ehti. Nomnom. Perjantai-iltana, kun roudaus alkoi kohti jatkopaikkaa, ilmassa oli lievää väsymystä. Ja jutut sen mukaisia. "Miten vietän perjantai-iltani? Makoilemalla Heikki Sarvela - salin lattialla tuijotellen lamppuja ja nauraen." Kyllä, oltiin hieman väsyneitä. Kyllä me töitäkin tehtiin, mutta välillä meni pelleilyksi.. :D Kiitos Oskarille, joka jaksoi jakaa vajotuksen kanssani ja kesti vielä minunkin vajotustani.


"Mhinä olenh Pera ja mhinä tykhään katshoa" Oskari ja
pullistunut otsasuoni. Älä tapa minua tästä <3 font="" nbsp="">

Onneksi minusta ei ole suuremin kuvia tuolta ajalta randomeita teinipeilipelleilyjä Nooran kanssa ja pusukoppitestikuvia lukuunottamatta. Mutta tuskin te tätä luettekaan minun pärstäni takia, joten se tuskin teitä haittaa suuremmin. Teksti oli taas vähän tällaista pomppivaa ja täynnä virheitä, mutta en edelleenkään jaksa välittää, nyt vielä vähemmän. Kunhan tajusitte perusidean niin olen onnistunut. 
Vähän aikaa sitten tuli ilmoitus: "Olet siirtänyt tiedoista 50.0 mt haluatko jatkaa Internet- yhteyden käyttöä?" Minulla kyllä pitäisi olla rajaton netti kuukausimaksulla, niin ei pitäisi olla laskussa mitään yllätyksiä.. Toivottavasti. 
Kuitenkin, näette että en ole hyljännyt tätä blogia kokonaan, ja olen suurin piirtein hengissäkin. Joten näihin kuviin ja tunnelmiin, 
niiskunenä Opossuminne. 
ps. Hei kiltit, kommentoikaa nyt edes jotain elonmerkkejä, kun tähän leiskaan ei saa tuota rastitusjuttua laitettua niin tiedän että olette vielä siellä. :D