Find yourself!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Pikaista päivitystä sairaalan pediltä.

Anteeksi tosiaan kamalasti, etten ole päivitellyt! Ensin meillä oli kokoajan vieraita, sitten alkoi kesätyöt ja sitten sairastuin ja nyt olenkin torstaista asti maannut sairaalassa. Nyt olo alkaa helpottaa sen verran, että jaksan hieman kirjoittaa ennenkuin menen taas pitkäkseni.

Minullahan siis on ollut jo pitkään selittämättömiä vatsakipuja ja ongelmia syömisen kanssa niihin liittyen.
Nyt sitten kuitenkin torstai-aamuna kivut alkoivat ihan omituisessa paikassa kaiken lisäksi todella kovina, ja jouduin ilmoittamaan työpaikalle etten pääsisi töihin sinä päivänä, Jonnen painostuksesta. Sitten soitin Limingan tkseen, josta minulle kikkailtiin hoitoaika ensin hoitajille, lääkärit kun olivat kaikki varattu.

Limingan tkssa meni jokunen tunti makoillessa, lääkärikin sitten lopulta katsoi minut, ja minut määrättiin OYS:siin lisätutkimuksiin. Taksilla Jonnen kanssa tänne hurruuttelimme ja sitten taas juostiin paikasta toiseen ja odoteltiin ja odoteltiin vielä vähän lisää. Iltaan asti jouduin siellä istumaan, Jonne lähti aikaisemmin töihin. Onnekseni Jonne oli hoitanut työasiani kuntoon makoillessani tkssa, korvaan menetetyt tunnit sitten seuraavilla viikoilla..

En saanut syödä tai juoda mitään.. Kaikenlaisia syitä epäiltiin, mutta sitten jouduin jäämään tarkkailuun yön yli kun ei syytä löydetty. Sain syödä iltapalan ja aamulla söin myös leivän, vaikka jälkikäteen kerrottiin että aamupalaa en olisi saanut syödä.. Valtteri ja Jonne kävivät perjantaina kylässä. K
ivut jatkuivat ja minut määrättiin tähystysleikkaukseen. Se oli aika pelottava kokemus, kun en muista nukahtamisestani mitään. Ensin tuijottelen lamppua ja juttelen hoitajille ja lääkäreille, sitten huomaan herääväni kamalaan kipuun ja näen paljon ihmisiä ja valoja ympärilläni. Säikähdin tietenkin heränneeni kesken leikkauksen! Onneksi niin ei ollut. Minut kuljetettiin teholle kivunhoitoon, kun ei lääkkeet alkaneet auttamaan.

Teholla sitten vierähtikin seuraava päivä ja yö nukkuessa, katsellessa sarjaa kannettavasta DVD-soittimesta ja dataillessa läppärillä sen mukaa minkä jaksoin. Äiti, pikkuveli ja Jonnekin kävivät moikkaamassa. Pääsin sitten la-iltapäivällä jo "muuttamaan" takaisin omalle osastolleni. Oli omituista, kun varsinkin teholla ollessani en jaksanut edes ihmisten seuraa kovin pitkään, halusin vain olla rauhassa ja nukkua. Kaikki ponnistelut olivat todella raskaita..

Nyt voin paljon paremmin ja kokoaikainen tippa ja kipulääkitys on nyt poissa ja voin liikkua vapaammin. Saan kuitenkin aina tarvittaessa särkylääkettä, ja onhan minulla pari antibioottikuuriakin jäljellä. Haavoja särkee ja pitkäaikainen pystyssä oleminen rasittaa selkää tosi paljon. Yhtenäkään yönä en kovin hyvin nukkunut kuitenkaan ole, ja se on tietenkin verottanut hieman. Huomenna maanantaina toivottavasti leikkauskertomuskin on valmis, ja pääsen lähtemään kotiin jossa Jonne minua jo kovasti odotteleekin. :') 

Ei kommentteja: