Find yourself!

perjantai 11. toukokuuta 2012

Pisaroita ropisee, kyyneleitä vaiko itkua taivaan?

Tänään on taas vähän tällanen herkistelypäivä. Fiilis on vähän maassa, vaikka en ihan kunnolla syytä tiedäkään. Istun kotona, kuuntelen sadetta ja rauhallista musiikkia, lueskelen,  kaipaan kultaani. Olen nukkunut todella huonosti viimeisien kuukausien aikana, ja etenkin toissayön painajaiset ovat saaneet minut varpailleni.. Painajaiset pahenevat vain kokoajan, ja ne tuntuvat liiankin tosilta välillä, ahdistavaa. Ehkä tässä on yksi syy ololleni.
Eilenkin pelotti mennä nukkumaan, vaikka ruumis huusi unta. Pyörin pitkään sängyssä, ajatukset risteilivät ties missä, mutta koitin ajatella vain yhtä asiaa, joka olisi mahdollisimman mukava. Pariin otteeseen pakkoherätin itseni kun olin juuri nukahtamassa, mieleen pyöri edellisyön kauhunkuvat. Lopulta sain itseni rauhoittumaan ja rentoutumaan, ja uni sitten tulikin. Hieman helpompi painajainen tällä kertaa, eikä se jäänyt mieheen synkistelemään niinkuin toissayön unet tekivät. Huomaan silti, että nämä univaikeudet vievät voimia aika runsaasti.. 

Toissapäivänä tuli pieni äksidentti kun hampaani kolahti sisähuulesta läpi. Verta tuli, mutta ajattelin että se kyllä menee umpeen ja unohdan sen heti. Toisin kävi, haava on ilkeän tulehtunut ja turvoksissa yhä, tuskaa tekee. Vatsani ei kestä vieläkään syödä juuri mitään, odotan kovasti, vaikkakin kauhulla, maanantaita, jolloin minua odottaa se letkunnieleminen. Ainakin saadaan (ehkä) selville, mikä mättää!
Kaiken lisäksi puhelinliittymäni on kiinni, lasku oli tipahtanut kasasta jonnekin, hukkunut sinne ja jäänyt maksamatta. Nyt eilen sitten äiti sen ja mokkulan laskun löysi, kun ihmettelimme että miksi liittymäni on kiinni vaikka laskut on maksettu niinkuin aina, äiti ei jätä niitä maksamatta. Onneksi mokkulassa oli tänään vasta eräpäivä, se pelasti minut eilenkin kun modeemimme päätti sanoa sopimuksen minun ja poikien koneen kanssa irti, vaikka äidin koneen kanssa toimikin. Nyt toimii taas niinkuin ennenkin. Hmm, ilman puhelinta maanantaihin tai tiistaihin.. Tulen hulluksi, nythän on alkamassa viikonloppukin.. Riippuvainenko?

Koulustressi sen kuin kasvaa, kokeet kasaantuvat poissaolojen ja koulujen loppumisen lähestymisen myötä. Nytkin ensiviikolla jos joudun kaikki rästikokeet + ensiviikon kokeet suorittamaan, niin vähintään 5 koetta luvassa. Arh.. Toivotaan että saan osan siirrettyä muualle. Olen niin poikki kun en saa nukuttua koskaan kunnolla että tuo määrä tuntuu ylitsepääsemättömältä.




Huomenna olisi jonkin sortin koulutustilaisuus klo 11 alkaen, kesto 5h siitä eteenpäin. Tällä hetkellä tuntuu että nyt ei millään jaksaisi, mutta tiukilla on osallistujamäärästä että päästäänkö sitä projektia aloittamaan, joten päätin että jos nyt Jonne ei ilmesty tänne huomenna niin raahaan itseni paikalle. Jonnen ilmestyminen tosin on aika epätodennäköistä, riippuu täysin siitä saako kyydin syötteeltä tänne, joka on aika pirun onnekasta jos se onnistuisi. No, aina voi toivoa, nyt tarttisin sitä pientä tosi paljon mun vierelle. ♥ Meillä ei ehtinyt olla kauheasti kahdenkeskistä rauhallista aikaa viimeviikonloppunakaan, ja ne pienet hetket mitä oli, meni suurin osin siihen että minä sairastin ja koitin selvitä migreenistä hengissä.

Nyt koitan keksiä jotain syömistä varmaankin, ja käydä vaikkapa lämpimässä suihkussa niin jos sitä vähän helpottais. Sitten voisin käpertyä tuohon tyynykasaani ja alkaa katsomaan jotakin elokuvaa tai sarjaa, jos saan kaiken toimimaan oikein. Vielä puuttuisi jäätelö.. Hmm, juoksisinkohan kaupassakin mutkan?

Venytellen, Opossuminne.


kuvat ovat Weheartit.com:ista



Ei kommentteja: