Find yourself!

tiistai 15. toukokuuta 2012

Pienentävän suurennuslasin alla: rakas "veljeni" Vesa.


Eilen (niinkuin muinakin sairastelupäivinä..) vietin suurimman osan ajastani jutellen ihmisten kanssa tietokoneella. Tuli puhetta niistä ajoista, kun olin Vesaankin vasta tutustunut. Herranen aika että siitä on aikaa! Sitten juttelimme ajan saatossa kertyneistä valokuvista, miten mm. Vesan hiukset ovat lyhentyneet ajan saatossa. (Lähes) Kaikki kaipaamme hänen pitkiä hiuksiaan! Hänestä en olekaan puhunut tässä blogissa kovinkaan, joten päätin vähän kertoilla hänestä tässä jotain. Onhan hän merkittävä henkilö elämässäni. Naureskelen jo nyt, haluaisin nähdä hänen ilmeensä kun hän lukee tämän..

Vesa on '92 syntynyt ystävä, johon olen tutustunut netin syövereissä joskus silloin, kun hän oli 16 tai 17-vuotias. Muistaakseni 16? Hänestä on muodostunut minulle äärettömän rakas ihminen, hän on minulle käytännössä kuin se kauan kaipaamani isoveli, ja sitä nimitystä hänestä käytänkin jo automaattisesti, vaikka emme mitään sukua olekaan. Tähän äitikin on jo tottunut pikkuhiljaa. :D Vesa on mm. sanonut välillä kärkkäänkin mielipiteensä seurustelukumppaneistani, ja osaa kyllä ilmaista muutenkin jos on jostakin asiasta toista mieltä. Arvostan häntä paljon, ja olen monesti huomannut jälkeenpäin, että hänen neuvojaan olisi kannattanut noudattaa, monessakin asiassa.

Niinkuin sisarukset yleensä, meilläkin on ollut pieniä kinoja. Näillä en siis tarkoita niitä lähes päivittäisiä leikkimielisiä vittuiluja tai härnäämisiä, nehän kuuluvat arkeen ja voi ottaa ihan huumorilla. :D Vesa on sellainen tukipilari, johon voin luottaa lähes asiassa kuin asiassa. Hän oli jo mukana seuraamassa murrosiän pahimpia kiukkujani ja masennuksiani, kuin myös iloisimpia onnenhetkiäni. Ja on edelleen. On myös huomattu, että pieni välirikko ainoastaan lähensi meitä. Kai tämä on sitä sisarusten välistä sidettä. 

Vaikka hän asuukin kaukana, tuntuu että hän olisi ollut mukana jokaisessa suuressa tai pienessäkin elämänmuutoksessani. Viime kesänä hän tuli käymään täällä Taivalkoskella, ja tuntui että se kaksi päivää ei riittänyt yhtään mihinkään! Oli niin paljon puhuttavaa ja olisin halunnut esitellä Taivalkosken vieläkin paremmin. Ajelimme ympäri Taivalkoskea, katselimme leffoja sun muuta. Esittelin pari ystäväänikin hänelle, mutta harmi vain en ehtinyt suuremmin näyttää ihmisiä hänelle. 

Erittäin vanha kuva Vesasta, otettu kuvan tietojen mukaan vuonna 2007,
en tosin ole ollenkaan varma tietojen todenperäisyydestä. Nuo eivät muissakaan kuvissa
ole pitäneet paikkaansa.. 

Ulospäin hän on monen silmiin vaikuttanut jopa pelottavalta/epäystävälliseltä kärkkäine mielipiteineen esimerkiksi musiikista, jotka hän tuo kyllä varmasti esiin ja saa monesti väittelynkin aikaiseksi. Hänen mielipiteistään tai puheistaan ei kannata vetää hernettä nenään.. Monesti hän tuo eri asioista esille ihan mielenkiintoisiakin faktoja, ja voin sanoa että tylsää hänen kanssaan väittely nyt koskaan ei ole ollut, itsekin sitä harrastaneena. Vaikka ulkokuori onkin aika karski, sisältä hän on erittäin huolehtiva ja välittävä ihminen, joka kyllä pitää huolen lähimmäisistään.

Vesan kanssa jutellessani olen omaksunut häneltä joitakin piirteitä vuosien saatossa, mm. pervohkon huumorintajun. Muistan vielä, kun joskus vähän itsekin kavahdin Vesan huumoria, mutta pikkuhiljaa se pesiytyi aivoihini ja sai minustakin pervon. :D Tai sitten Vesa vain sai sisäisen pervoni esiin.

Kuva Vesasta silloin, kun hänen hiuksensa lyhenivät rutkasti..
Näistä hiuksista pidin kovasti! Miksi voi miksi piti leikata vielä lisää..

Nyt, kun Vesa on lähdössä pian armeijaan, mietin, että miten kummassa osaan sopeutua siihen. Suurin sopeutumiskysymys onkin varmaan hänen hiuksensa. Muistan, kun kadehdin aikoinaan hänen hiuksiaan, jotka ovat paljon paksummat ja olivat paljon pidemmät kuin minulla. Ensin ne lyhentyivät jonkun verran, ja sopeuduin siihen kuitenkin aika hyvin. Mutta kun tämä toisen asteen lyhennys saapui, aloin pistämään vastaan. Minunhan piti päästä letittämään niitä hiuksia hänen kiusakseen, mutta nythän se on mahdotonta, saatika kun armeijaan mennessä ne lähtevät kokonaan! 


Vesa pakkopaidassa. Pitkillä hiuksilla, jotka ovat tavanmukaisesti ponnarilla..
Harmittaa, kun paremmat kuvat pitkistä hiuksistaan katosi koneen hajotessa tuossa muutama
kesä taaksepäin. Nämä olivat jossain tallessa kuitenkin. Alaselkään astihan ne taisivat pisimmillään yltää..

Jotkut ihmiset ovat ihmetelleet, että miten joku netissä tavattu ihminen on muka voinut vaikuttaa minun elämääni niin paljon. Mummoni ja eräs ystävä/kaveri minua varoittelivatkin Vesasta ja Joonaksesta (josta kerron ehkä myöhemmin lisää) ja koittivat saada minut perumaan ajatuksen heidän tapaamisestaan. Olin silloin toki paljon nuorempi, Joonaksen tapasin ensimmäistä kertaa vuonna '09. Minä kuitenkin tiesin että heihin voi luottaa, ja muutkin tietävät sen nyt. Pientä tyttöä kun ei vain niin helposti aina uskota, ja minun päättelykykyäni aliarvioitiin monesti. Naurattaa ihan ne kaikki puheet. 

Tässä nyt oli pieni esittely tästä rakkaasta veljestäni, joka on minulle hyvin tärkeä. ♥ Ja niille, jotka ovat monesti tulleet kyselemään ja valittamaan: Kyllä, ihmistä voi rakastaa muutenkin kuin  
seurustelumielessä, mm. sisarusmaisesti vaikka sukua ei olisikaan.

Rakkaudella, maailman parhaan veljen omistava Opossumi. 

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

aww. :3 Olihan se ihan söpöä tekstiä minusta, siskosein. ^^