Find yourself!

tiistai 15. toukokuuta 2012

Pienentävän suurennuslasin alla: rakas "veljeni" Vesa.


Eilen (niinkuin muinakin sairastelupäivinä..) vietin suurimman osan ajastani jutellen ihmisten kanssa tietokoneella. Tuli puhetta niistä ajoista, kun olin Vesaankin vasta tutustunut. Herranen aika että siitä on aikaa! Sitten juttelimme ajan saatossa kertyneistä valokuvista, miten mm. Vesan hiukset ovat lyhentyneet ajan saatossa. (Lähes) Kaikki kaipaamme hänen pitkiä hiuksiaan! Hänestä en olekaan puhunut tässä blogissa kovinkaan, joten päätin vähän kertoilla hänestä tässä jotain. Onhan hän merkittävä henkilö elämässäni. Naureskelen jo nyt, haluaisin nähdä hänen ilmeensä kun hän lukee tämän..

Vesa on '92 syntynyt ystävä, johon olen tutustunut netin syövereissä joskus silloin, kun hän oli 16 tai 17-vuotias. Muistaakseni 16? Hänestä on muodostunut minulle äärettömän rakas ihminen, hän on minulle käytännössä kuin se kauan kaipaamani isoveli, ja sitä nimitystä hänestä käytänkin jo automaattisesti, vaikka emme mitään sukua olekaan. Tähän äitikin on jo tottunut pikkuhiljaa. :D Vesa on mm. sanonut välillä kärkkäänkin mielipiteensä seurustelukumppaneistani, ja osaa kyllä ilmaista muutenkin jos on jostakin asiasta toista mieltä. Arvostan häntä paljon, ja olen monesti huomannut jälkeenpäin, että hänen neuvojaan olisi kannattanut noudattaa, monessakin asiassa.

Niinkuin sisarukset yleensä, meilläkin on ollut pieniä kinoja. Näillä en siis tarkoita niitä lähes päivittäisiä leikkimielisiä vittuiluja tai härnäämisiä, nehän kuuluvat arkeen ja voi ottaa ihan huumorilla. :D Vesa on sellainen tukipilari, johon voin luottaa lähes asiassa kuin asiassa. Hän oli jo mukana seuraamassa murrosiän pahimpia kiukkujani ja masennuksiani, kuin myös iloisimpia onnenhetkiäni. Ja on edelleen. On myös huomattu, että pieni välirikko ainoastaan lähensi meitä. Kai tämä on sitä sisarusten välistä sidettä. 

Vaikka hän asuukin kaukana, tuntuu että hän olisi ollut mukana jokaisessa suuressa tai pienessäkin elämänmuutoksessani. Viime kesänä hän tuli käymään täällä Taivalkoskella, ja tuntui että se kaksi päivää ei riittänyt yhtään mihinkään! Oli niin paljon puhuttavaa ja olisin halunnut esitellä Taivalkosken vieläkin paremmin. Ajelimme ympäri Taivalkoskea, katselimme leffoja sun muuta. Esittelin pari ystäväänikin hänelle, mutta harmi vain en ehtinyt suuremmin näyttää ihmisiä hänelle. 

Erittäin vanha kuva Vesasta, otettu kuvan tietojen mukaan vuonna 2007,
en tosin ole ollenkaan varma tietojen todenperäisyydestä. Nuo eivät muissakaan kuvissa
ole pitäneet paikkaansa.. 

Ulospäin hän on monen silmiin vaikuttanut jopa pelottavalta/epäystävälliseltä kärkkäine mielipiteineen esimerkiksi musiikista, jotka hän tuo kyllä varmasti esiin ja saa monesti väittelynkin aikaiseksi. Hänen mielipiteistään tai puheistaan ei kannata vetää hernettä nenään.. Monesti hän tuo eri asioista esille ihan mielenkiintoisiakin faktoja, ja voin sanoa että tylsää hänen kanssaan väittely nyt koskaan ei ole ollut, itsekin sitä harrastaneena. Vaikka ulkokuori onkin aika karski, sisältä hän on erittäin huolehtiva ja välittävä ihminen, joka kyllä pitää huolen lähimmäisistään.

Vesan kanssa jutellessani olen omaksunut häneltä joitakin piirteitä vuosien saatossa, mm. pervohkon huumorintajun. Muistan vielä, kun joskus vähän itsekin kavahdin Vesan huumoria, mutta pikkuhiljaa se pesiytyi aivoihini ja sai minustakin pervon. :D Tai sitten Vesa vain sai sisäisen pervoni esiin.

Kuva Vesasta silloin, kun hänen hiuksensa lyhenivät rutkasti..
Näistä hiuksista pidin kovasti! Miksi voi miksi piti leikata vielä lisää..

Nyt, kun Vesa on lähdössä pian armeijaan, mietin, että miten kummassa osaan sopeutua siihen. Suurin sopeutumiskysymys onkin varmaan hänen hiuksensa. Muistan, kun kadehdin aikoinaan hänen hiuksiaan, jotka ovat paljon paksummat ja olivat paljon pidemmät kuin minulla. Ensin ne lyhentyivät jonkun verran, ja sopeuduin siihen kuitenkin aika hyvin. Mutta kun tämä toisen asteen lyhennys saapui, aloin pistämään vastaan. Minunhan piti päästä letittämään niitä hiuksia hänen kiusakseen, mutta nythän se on mahdotonta, saatika kun armeijaan mennessä ne lähtevät kokonaan! 


Vesa pakkopaidassa. Pitkillä hiuksilla, jotka ovat tavanmukaisesti ponnarilla..
Harmittaa, kun paremmat kuvat pitkistä hiuksistaan katosi koneen hajotessa tuossa muutama
kesä taaksepäin. Nämä olivat jossain tallessa kuitenkin. Alaselkään astihan ne taisivat pisimmillään yltää..

Jotkut ihmiset ovat ihmetelleet, että miten joku netissä tavattu ihminen on muka voinut vaikuttaa minun elämääni niin paljon. Mummoni ja eräs ystävä/kaveri minua varoittelivatkin Vesasta ja Joonaksesta (josta kerron ehkä myöhemmin lisää) ja koittivat saada minut perumaan ajatuksen heidän tapaamisestaan. Olin silloin toki paljon nuorempi, Joonaksen tapasin ensimmäistä kertaa vuonna '09. Minä kuitenkin tiesin että heihin voi luottaa, ja muutkin tietävät sen nyt. Pientä tyttöä kun ei vain niin helposti aina uskota, ja minun päättelykykyäni aliarvioitiin monesti. Naurattaa ihan ne kaikki puheet. 

Tässä nyt oli pieni esittely tästä rakkaasta veljestäni, joka on minulle hyvin tärkeä. ♥ Ja niille, jotka ovat monesti tulleet kyselemään ja valittamaan: Kyllä, ihmistä voi rakastaa muutenkin kuin  
seurustelumielessä, mm. sisarusmaisesti vaikka sukua ei olisikaan.

Rakkaudella, maailman parhaan veljen omistava Opossumi. 

Nenäliinoja ja viltti.

Ei ole nyt tullut kirjoiteltua, olen ollut monta päivää kipeänä.. Nyt kuitenkin päätin taistella koneeni kaatuilua ymv vastaan ja tännekin ängetä. Mitään erityisen mielenkiintoista ei ole luvassa. VAROITUS: semiyksityiskohtaista infoa vatsatähystyksen kauhunhetkistä luvassa parissa seuraavassa kappaleessa.

Eilen kävin siis siellä vatsatähystyksessä. Ensin täytyi juoda sellainen jännä litku, joka esti vatsan poreilun tähystyksen aikana, jonka jälkeen odotin puoli tuntia että se vaikuttaisi ennenkuin minut pyydettiin toimenpidehuoneeseen. Voin sanoa, että se oli täyttä helvettiä; yökin, oksensin limaa ja niitä koepaloja ym punaista mössöä koko homman ajan ja koitin epätoivoisesti saada henkeä joka oli hankalaa koska suu oli täynnä sitä limaa mitä oksensin, nenästäkin sitä taisi tulla, kun en saanut sitäkään kautta henkeä.

Tuntui että se ei loppuisi ikinä! Hengittäminen oli hankalaa myös sen hammassuojan takia, joka oli sellainen muovinen paksu palikka jota piti hellästi purra ja sen läpi meni tämä letku, joka näytti ontolta sähköjohdolta. Se oli paljon paksumpi mitä kuvittelin. Sen läpi sitten puskettiin ne pinsetit sun muut. Kun toimenpide oli ohi, paitani ja hiukseni oli täynnä sitä limaa, jota koitin epätoivoisesti pyyhkiä tärisevillä käsilläni. Sen jälkeen hoipuin altaalle, oksensin viimeiset limat ja join hieman vettä. Seuraavaksi olikin sitten luvassa hiustenpesu sen terveyskeskuksen vessassa, jonka jälkeen päästiin jatkamaan matkaa.

Kävimme Jessissä, Cittarissa, Lidlissä ja Tokmannin puutarhapuolella. Jessistä mukaan äiti nappasi minulle Liminkaan oman höyrysilitysraudan, Lidlistä eteiseen ja kylppäriin matot (Liminkaan) ja Cittarista silikoniset päkiäpohjalliset korkokenkiin päättäreitä varten. Lidlistä mukaan tarttui myös mm. limukkaa, lakritsia ja nuudeleita! Nam. Jäätelöä ja jogurttia söin ahkerasti, sillä kurkkuni ei mitään muuta sitten kestänytkään ja jäätelö rauhoitti kipua mukavasti.

Kuumetta minulla on yhä, mutta tänään onneksi saan jo syödä buranaa ja muita särkylääkkeitä, joten jos saisin nyt tämän päänsäryn ja huulessa vellovan tulehduksen kuriin! Sain eilen kuulla myös iloisia uutisia: Jonne saapuisi keskiviikkona Taivalkoskelle. Hän ehkä saattaisi mennä Metsäkylään kotiinsa perjantaihin saakka, joka harmittaa minua hieman.. Suunitelma siitä, että olisimme perjantaihin asti kylällä, ja menisimme yhdessä sitten Metsäkylään, kuulosti kivemmalta, kun torstaikin minulla olisi vapaapäivä ja perjantainakin koulua vain puoli kahteen. Saisin olla monta päivää hänen kanssaan.. No, pitää odottaa hänen päätöstään. Toivon salaa, että hän päättää olla minun kanssani keskiviikosta asti, näimmehän viimeksi kaksi viikkoa sitten ja tämän jälkeen tapaamiseen kuluu taas se kaksi viikkoa. Jos hän päättää toisin, ymmärrän kyllä, onhan hänkin sairas ja muutenkin.

Nyt jatkan jäätelön syömistä, musiikin kuuntelua ja viltin kanssa ympäri taloa heilumista. Kirjoitan myös seuraavan tekstini tänne blogiin, joka käsittelee erästä elämäni rakkaimmista ihmisistä. :)
Tähän päivitykseen en nyt jaksanut keksiä mitään kuvia, kun sairastelun takia niitä ei ole tullut otettua ja netistäkään en nyt tähän jaksanut miettiä mitään. Välillä tekstiä. ^^


perjantai 11. toukokuuta 2012

Pisaroita ropisee, kyyneleitä vaiko itkua taivaan?

Tänään on taas vähän tällanen herkistelypäivä. Fiilis on vähän maassa, vaikka en ihan kunnolla syytä tiedäkään. Istun kotona, kuuntelen sadetta ja rauhallista musiikkia, lueskelen,  kaipaan kultaani. Olen nukkunut todella huonosti viimeisien kuukausien aikana, ja etenkin toissayön painajaiset ovat saaneet minut varpailleni.. Painajaiset pahenevat vain kokoajan, ja ne tuntuvat liiankin tosilta välillä, ahdistavaa. Ehkä tässä on yksi syy ololleni.
Eilenkin pelotti mennä nukkumaan, vaikka ruumis huusi unta. Pyörin pitkään sängyssä, ajatukset risteilivät ties missä, mutta koitin ajatella vain yhtä asiaa, joka olisi mahdollisimman mukava. Pariin otteeseen pakkoherätin itseni kun olin juuri nukahtamassa, mieleen pyöri edellisyön kauhunkuvat. Lopulta sain itseni rauhoittumaan ja rentoutumaan, ja uni sitten tulikin. Hieman helpompi painajainen tällä kertaa, eikä se jäänyt mieheen synkistelemään niinkuin toissayön unet tekivät. Huomaan silti, että nämä univaikeudet vievät voimia aika runsaasti.. 

Toissapäivänä tuli pieni äksidentti kun hampaani kolahti sisähuulesta läpi. Verta tuli, mutta ajattelin että se kyllä menee umpeen ja unohdan sen heti. Toisin kävi, haava on ilkeän tulehtunut ja turvoksissa yhä, tuskaa tekee. Vatsani ei kestä vieläkään syödä juuri mitään, odotan kovasti, vaikkakin kauhulla, maanantaita, jolloin minua odottaa se letkunnieleminen. Ainakin saadaan (ehkä) selville, mikä mättää!
Kaiken lisäksi puhelinliittymäni on kiinni, lasku oli tipahtanut kasasta jonnekin, hukkunut sinne ja jäänyt maksamatta. Nyt eilen sitten äiti sen ja mokkulan laskun löysi, kun ihmettelimme että miksi liittymäni on kiinni vaikka laskut on maksettu niinkuin aina, äiti ei jätä niitä maksamatta. Onneksi mokkulassa oli tänään vasta eräpäivä, se pelasti minut eilenkin kun modeemimme päätti sanoa sopimuksen minun ja poikien koneen kanssa irti, vaikka äidin koneen kanssa toimikin. Nyt toimii taas niinkuin ennenkin. Hmm, ilman puhelinta maanantaihin tai tiistaihin.. Tulen hulluksi, nythän on alkamassa viikonloppukin.. Riippuvainenko?

Koulustressi sen kuin kasvaa, kokeet kasaantuvat poissaolojen ja koulujen loppumisen lähestymisen myötä. Nytkin ensiviikolla jos joudun kaikki rästikokeet + ensiviikon kokeet suorittamaan, niin vähintään 5 koetta luvassa. Arh.. Toivotaan että saan osan siirrettyä muualle. Olen niin poikki kun en saa nukuttua koskaan kunnolla että tuo määrä tuntuu ylitsepääsemättömältä.




Huomenna olisi jonkin sortin koulutustilaisuus klo 11 alkaen, kesto 5h siitä eteenpäin. Tällä hetkellä tuntuu että nyt ei millään jaksaisi, mutta tiukilla on osallistujamäärästä että päästäänkö sitä projektia aloittamaan, joten päätin että jos nyt Jonne ei ilmesty tänne huomenna niin raahaan itseni paikalle. Jonnen ilmestyminen tosin on aika epätodennäköistä, riippuu täysin siitä saako kyydin syötteeltä tänne, joka on aika pirun onnekasta jos se onnistuisi. No, aina voi toivoa, nyt tarttisin sitä pientä tosi paljon mun vierelle. ♥ Meillä ei ehtinyt olla kauheasti kahdenkeskistä rauhallista aikaa viimeviikonloppunakaan, ja ne pienet hetket mitä oli, meni suurin osin siihen että minä sairastin ja koitin selvitä migreenistä hengissä.

Nyt koitan keksiä jotain syömistä varmaankin, ja käydä vaikkapa lämpimässä suihkussa niin jos sitä vähän helpottais. Sitten voisin käpertyä tuohon tyynykasaani ja alkaa katsomaan jotakin elokuvaa tai sarjaa, jos saan kaiken toimimaan oikein. Vielä puuttuisi jäätelö.. Hmm, juoksisinkohan kaupassakin mutkan?

Venytellen, Opossuminne.


kuvat ovat Weheartit.com:ista



torstai 10. toukokuuta 2012

Ja niin pilvet kasaantuivat taas päällemme.

Noniin, jos sitä nyt jaksaisi kirjoitellakin. Jos kone sen sallisi.. Eilen oli ihan mahtava ilma, ja tänään tietenkin sataa.. Perus kevät. Eilinen päivä meni kotona löhöillessä, kuinkas muutenkaan (koulua lukuunottamatta), siivosin muka koneen työpöydänkin. Nyt se on kivan simppeli ja helppokäyttöinen! Tässä pari kuvaa tämänhetkisestä ilmeestä. (Taustakuvana diaesitys, siksi kaksi kuvaa vähän esimerkkinä että millaista kuvaa löytyy tällä hetkellä.)







Limingan reissu oli sairastamisesta huolimatta oikein mukava ja muistorikas, ja kaipaan sinne kovasti jo takaisin. Yhtenä syynä tietenkin Jonne, mutta kaipaan muitakin ihmisiä ja muutenkin koko paikkaa. Saatiin taas röijättyä iso kasa tavaraa sinne, tuntuu että puoletkaan silti vielä siellä.. Oli mukavaa, kun Neakin oli tällä kertaa mukana. :)

Ensimmäisenä päivänä oli tarkoitus siivoilla ja pestä ikkunoita sun muita, mutta jäi vähän vajaavaiseksi kun Jonne ilmestyikin päivän aikaisemmin sinne! No, ihana ylläri, vaikka nyt siivoilu menikin vähän hösseliksi. Saatiin me silti paljon aikaan, ja auttoi Jonnekin. :) Kuvia en vielä itse kämpästä sinänsä laittele, kun on niin kesken vielä. Voi että kun saataisiin lupa maalata nuo kaapinovet, olisin niin onnellinen!

Valtteri vieraili aika paljon luonamme, ja silloinkin kun olin yksin kotona Jonnen ollessa töissä, oli mukava saada piristystä kun hän tuli tervehtimään. :) Valtterista asti on nyt muodostunut läheisin ystävä näistä Limingan uusista tuttavuuksista, jotenkin heti alusta asti on ollut helppo jutella ja tietää, että voi luottaa. Huumorintajukin menee samoilla raiteilla, joka on hyvä juttu. :D Hän oli seuranani Limingan lukioon tutustumisessakin, onneksi ei tarvinnut olla yksin! Pistettiin pyyntö että päästäisiin samaan luokkaan, olisi minullakin edes yksi tuttu ihminen sitten. :)


Tiedän että Jonne vihaa minua tämän jälkeen, mutta se on vaan niin äärettömän sulonen ku se syö. :''D
Siinä ne miehet posettaa :)

Lukioon tutustuminen oli vähän erilainen tapahtuma kuin oletin. Ensin siellä paasattiin pitkän ja lyhyen matikan  valintahommista, sitten vuorossa oli ranska ja saksa. Sen jälkeen oli munkkia, mehua, teetä, kahvia ym tarjolla, jonka jälkeen tutorit(?) esittivät pieniä näytöksiä, joissa yksi aina esitti kunkin tunnin opettajaa ja muut oppilaita. Sen jälkeen oli tietokilpailu, jossa itse en osannut vastata mihinkään, ylläripylläri, koska kysymykset koskivat sitä rakennusta jne. "Montako lintua lukion seinällä lentää" tmv. Onneksi Valtteri tiesi joitain.. Piti muodostaa viiden hengen ryhmiä, mutta se jotenkin meni niin että minä ja Valtteri oltiin sitte oma ryhmämme. :D Katteltiin vaa sillee että jaaa, vai että viien hengen ryhmä..








Tuon jälkeen sitten oli kurssikorttien täyttöä, valitsin muka pitkän matikan. Kauheaa, pärjäänköhän. No, katsoo nyt pääsenkö edes tuohon lukioon. :D Ja jos en pärjää niin ainahan voi vaihtaa lyhyeen.. Voi sitä rahan kulua. 

Oma oloni alkoi huonontua perjantai-iltana, ja la-su välisenä yönä tuli sitten oksenneltua. Siitäpä se sitten lähti. Kouluun oli hassua palata eilen, jotenkin päivä vain mateli eteenpäin. Onneksi oli kaunis ilma. 

Nyt sitten ei tulekaan enään uusia kuvia tähän postaukseen, kuvanmuokkausohjelmani päätti sanoa erroria ja jotain random tekstiä, jonka jälkeen jouduin tehtävänhallinnan kautta sen sulkemaan. Nyt kun koitan käynnistää sitä uudestaan, tulee iso englanninkielinen tekstiläjä siitä, että sei onnistu ja jotain plaa. Katotaa toimiiko jos käynnistän koneen uuestaan mutta nyt en jaksa vaivautua. Ei siellä mitään kovin ihmeellisiä kuvia enään olisi edes ollut tarjolla, tuon reissun kuvasaldo oli aika köyhä. 

tiistai 8. toukokuuta 2012

Örps.

Joo, otsikko kusee mutta se kuvaa mielialaani. Minun piti kirjoittaa ja olisin kirjoittanut maanantaina, mutta kävi niin, että viikonloppuna mahatauti otti minusta vallan ja jäinkin yliajaksi Liminkaan, enkä sairaana jaksanut kirjoitella saatika muokkailla kuvia. Tänään vasta olin klo 17 jälkeen Taivalkoskella takaisin, ja vatsakivuista kärsin edelleenkin.. Kaiken lisäksi olisi ohjelmassa huomisiin kokeisiin lukua (kirjat oli täällä, joten Limingassa en voinut lukea. Oli tarkoitus su,ma ja ti lukea mutta kun sairastuin enkä päässyt tänne..) ja ehkä joitakin kuvia ja rästiläksyjen tekoa jos niitä nyt saisin tietooni. Kuitenkin, nyt en jaksa kirjoitella enempää, pahoittelen.. Kuitenkin joskus on luvassa viikonlopusta kuvia ja tekstiä, kunhan tervehdyn kokonaan. Siihen asti..

Pahoitellen, sairas Opossuminne.

torstai 3. toukokuuta 2012

Poksahtaneet vappupallot ja pupujen kevätorgiat.




Pieni puro virtaili.
Ei taas ole tullut kirjoiteltua, kiitos kiireen ja toimimattoman koneeni. Menee tässä hermot kun monta kertaa päivässä joko buuttaa tai bluescreenaa ittesä, monesti molempia, ja ohjelmat kaatuilee.. Ulkona sataa vuoroin lunta, räntää, vettä, rakeita.. Ja vappu muka meni jo! Murr.. No, laitampas tähän nyt niitä kuulumisia, luvassa erittäin sekavaa settiä. Kuvat myös ihan random järjestyksessä. 


Loppuviikko ja viikonloppuni sujui aikalailla kotona, reeniksellä ja ihmisten kanssa pyöriessä. Varsinkin pe-la ilta, yö ja aamuyö (jos nyt oikein muistan) oli oikein mukava. Reeniksellä poikien kanssa, jonka jälkeen vähän rinkiä ja kotiin tuli mentyä vasta neljäksi aamuyöllä.. Että oli hankala nukahtaa sen jälkeen! :D Olisi voinut jäädä pitemmäksikin aikaa..

Minä, Anni ja Nea. Arvatkaa kuka on kuka?




Maanantaina sitten olikin koulussa normipäivä vappupukukilpailua lukuunottamatta. Itse en suuremmin osaa ottanut, oli vain värikkäämpi asukokonaisuus päällä. Kotiin päästyäni sitten taas omat normikamppeet niskaan ja se siitä. Loppuilta menikin koneella,torilla,apsilla ja yö Annilla. Ihan semimukava vappu, vaikkakin tuli pari awkward momenttia ja sellaista.


Tappakaa minut jos tapatte. :)
Suut auki ja sillee.
Tiistai sitten aika menikin apsilla ja kotona pakkaillessa muuttokuormaa matkaan sekä Santerin kanssa jutellessa pitkästä aikaa kunnolla! Sitten sain kuulla yllättävältä taholta terveisiä, joka keskiviikkona paljastuikin paskamaiseksi valheeksi. Sitten Nean kanssa juttelua ja puhelimessa pälpättämistä sekä koulutehtävien tekoa, perus päivä siis.Samalla tuli suuniteltua viikonloppua, josta on siis tulossa tosi mukava! :)

Kotitalouden tunnilla odotimme että ruoka valmistuisi, ja hiusrusettia pääsi kokeilemaan Juhani.
Tämäkin kuva piti lisätä miljoona kertaa että tuli ehjänä..


Tänään siis lähdemme Nean kanssa kohti Oulua, josta ystävä/kaveri, vähänepävarmaakummaksiluokitella, hakee meidät, muuttokuorman nro2 ja kassimme linkkuasemalta ja nakkaa Liminkaan. Siellä sitten Nean ja mahdollisesti ainakin Nooran kanssa vietämme aikaa, siivoilua ja tavaroiden purkamista ainakin luvassa. :D
Rakas ystäväni Anni ja Nean kamera.


Perjantaina Jonne tulee jossakin vaiheessa, minä käyn lukiolla mutkan, teemme Nean kanssa ruokaa ja lähdemme yönuokkarille. Katsomme ehkä leffaa/sarjaakin jossain välissä, lauantaina rennompi meininki ja Neakin lähtee kotiin.. Sitten loppuviikonloppu Jonnen kanssa, sunnuntaina mahd. viimeisellä linkulla lähden kohti Taivalkoskea. Eli siis, minusta ei taaskaan kuulu viikonlopun aikana hyvinkin todennäköisesti aikka tälläkertaa otankin koneen mukaani.


On se sulonen pikkuneiti. :)

Ja iloinen virne. 
Sain muuten TET-paikan Limingan ärrältä ja kesätyöpaikan Limingan S-marketista! TET minulla on 29.-31.5 ja kesätyöt mahdollisesti kesän lopussa, oli aika täyttä jo. Huh että kävi tuuri! Tutustu ja tienaa - paketilla siis mennään koska ikää vasta niin vähän.

Kamala mitä sekavaa settiä tämä postaus mutta jospa te jotenkin saisitte selvää. Pakko oli jotain ehtiä kirjoittaa nyt kun kone hetken näyttää suunilleen toimivan ja olen vielä hetken Taivalkoskella!


No piti itestäki jotaki..  Tämä otettu silloin kun sain vappukamppeet poisa. :)