Find yourself!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Megavitutuksen multihuipentuma: Aprillipäivä

Kyllä, tänään minulla keittää. Ja pahasti. Nyt meni kertakaikkiaan yli, minunkaa pinna ei oo loppumaton. Eräs/eräät nimeltämainitsematon ihminen päätti taas kerran vetää vittumaisuusvalttikorttinsa esiin, ja onnistui siinä turhankin hyvin. Vaikka onkin aprillipäivä, tuon tason kusettaminen menee jo mielestäni yli, enkä ole ainoa joka tätä mieltä on. Tosin, en kyllä usko että kyse olisi aprillipilasta..  
Tiedän, on ärsyttävää kun en kerro mistä on kyse, mutta maltan mieleni enkä hauku ketään nyt ihan näin julkisesti, moni sen saattaisi tunnistaa. Jos hän kuitenkin tämän lukee, jota epäilen, ymmärtäkööt että minun jaksamiseni on nyt loppusuoralla. En jaksa yrittää pitää välejä kunnossa, olla ystävällinen ja ymmärtäväinen, jos ainoa mitä saan vastalahjaksi on naljailua ja vittuilua sekä monta kiloa henkistä paskaa.

Se siitä osiosta sitten. No, nyt kuitenkin siis viikonloppu on taas loppusuoralla, ja olisi aikaa hieman tiivistää sen ja hieman viikonkin tunnelmia.
Torstaina oli harvinaisen huono päivä. Kaikki meni pieleen, pienimmätkin asiat jotka mitenkään voisivat epäonnistua, epäonnistuivat. Olin harvinaisen poikki ja ärsyyntynyt, ja odotin vain yötä että pääsisin oman kullan kainaloon. Hänen oli määrä saapua bussilla tänne Taivalkoskelle n. 22:40. Vielä monta tuntia olisi edessä, kun lähdin kävelemään neljän maissa koululta kotia kohti päämääränä ensin tavata paria ystävää kebabpizzeriassa. Minua ei kiinnostanut sillä hetkellä tavata yhtään ketään, mutta päätin kuitenkin käydä pikaisesti moikkaamassa kun olin jo aiemmin luvannut..
No, astelin Finlandianon pihaan, ja ystäväni tulivat minua vastaan, toinen valmiina halaamaan minua. Nytkäytin laiskasti käsiäni ja valmistuin halihyökkäykseen hammasta purren, kunnes näin sen. Ensin en ollut uskoa silmiäni, ja kuvittelin että näen jo harhoja. Siristelin monta kertaa ja mietin: Voiko se olla.. Ei se voi olla.. Voisiko se sittenkin.. KYLLÄ SE ON! Jonne asteli hymyillen ystävieni takaa esiin ja levitti kätensä. Juoksin huudahtaen hänen syleilyynsä enkä ollut uskoa sitä todeksi! Jonne rutisti minua lujaa ja sanoi: "Yllätyys.." Siitä hetkestä alkaen huonoin päivä pitkään aikaan olikin paras päivä pitkään aikaan.

Perjantaina teki tiukkaa nousta sängystä, mutta pakkohan se oli kouluun raahautua. Puin ja laittauduin hiljaa, annoin läksiäissuukon nukkuvan poikaystäväni poskelle ja hipsin ulos kirpeään pakkasilmaan. Ensimmäisenä minua olisi vastassa yhteiskuntaopin koe. Olin merkinnyt kokeen päivämäärän vasta viikon päähän, joten iski paniikki kun kuulin sen olevan sinä päivänä. En ollut lukenut yhtään, ja tunneiltakin olin ollut pois.. Koe oli vaikeampi mitä luulin, ja minua harmittaa suuresti kun se ei mennytkään hyvin vaikka helposti olisin siitä vaikka ysin vetäissyt jos olisin vain tiennyt aiemmin ja ehtinyt lukea sekä ollut tunneilla.. No, ei voi nyt mitään.
Toisella tunnilla oli kristillistä etiikkaa, ja se meni tehtäviä tarkistaessa ja elokuvaa katsoessa. Sitten loppuikin jo koulu, ja oli mahtavaa nähdä Jonnen odottavan minua koulun aulassa. Sitten vietimmekin taas aikaa kera ystävien, jonka jälkeen suuntana metsäkylä ja Jonnen vanhempien koti.

Metsäkylässä aika meni koirien ja kissan kanssa leikkiessä, telkkaria katsellessa, syödessä ja hempeillessä. Ihanan rentoa ja vaivatonta. Ihastun Jonnen koiraan , suomenpystykorva Hakuroon joka kerta enemmän, se on niin pieni, suloinen ja energinen, ja hurjan kiltti.. Vaikea uskoa että se on jo 5-vuotias! Myös heidän toinen koiransa,  Rollo (saksanpaimenkoira) ja kissansa Mörri ovat yliherttaisia. :) Tässä nyt hieman kuvia niistä:

Mörri ei oikein kamerasta tykännyt, yleensä juoksi karkuun kun näki vilauksenkaan kamerasta. Nyt sitten hetken emmittyään istahti auringon lämpöön ja sain napattua kuvan. :)
Rollo tykkäsi järsiä tuollaista jättimäistä jääpalikkaa. :)
Hakuro oli oikea mannekiini, se rakasti poseerata kameran edessä. ♥

Tunnelmaa hieman latisti se, etten yhden perheenjäsenen mielestä ollut oikein tervetullut sinne, jonka hän myös teki selväksi monella tapaa sen vajaan kahden päivän aikana. Oli hiukan eitoivottu olo ja ärsytti, vaikka Jonnen vanhemmat ottivatkin minut jälleen mahtavasti vastaan ja olivat ylimukavia. ^^ Kuitenkin kaikesta huolimatta oli taas ihan mukava reissu käydä tuollakin. :)
Pitihän sitä vähän teinipeilata :p
Tuokin peili meinasi vahingossa ottaa hieman damagea erään ärsyyntymishetken aikana,
mutta onneksi ei käynyt kuinkaan ja peiliin ei osunut. :)
Eilen sitten olimme taas ystävien kanssa ja sitten loppuillan kaksistaan. Valvottiin vähän myöhempään että saatiin juteltua ja vietettyä aikaa ihan kaksistaan, kun se kahdenkeskinen aika oli jäänyt hieman vähemmälle sitten kuitenkin kun niin paljon ollu aina porukkaa paikalla. :) Tänään aamulla aika meni vain jutellessa ja makoillessa sängyllä, ajateltiin että voi sitä torkkua ja laiskotella vielä hetken kun ei ole lähtö vielä ihan hetkeen. Sitten tulikin puhelu ja vartin varoitusajan lähtö Jonnelle, ja parin mutkan kautta multimaalinen ärsyyntyminen, kun selvisi että nämä menetetyt tunnit menetettiinkin aivan turhaan. Saatamme ehkä ehtiä nähdä vielä vilaukselta ennen kuin hän lähtee ihan lopullista päämääräänsä kohti.. Huomenna selviää uudet työvuorolistat joiden kautta sitten pitää alkaa selvittämään milloin taas seuraavan kerran nähdään.. Näemme harvoin, ja sen takia olisi todella tärkeää että voisimme viettää kaiken mahdollisen ajan yhdessä. Joskus elämä potkii päähän, mutta minä se kohta potkin takaisin.

Olipas taas turhamainen ja pitkä postaus, mutta ainakin tuli päiviteltyä. :) Jotain kommenttia olisi kiva saada, että tietäisin että te todellakin luette tätä! Kiittäen, Opossuminne Em. 

Ei kommentteja: