Find yourself!

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Tunteiden myllerrystä ja muuta sekamelskaa.

Huone näyttänyt aika tyylikkäältä tässä parina päivänä kun on muuttoa varten kaikkea roinaa kasattu vaatehuoneesta ja sun muuta. Huhhuh.. No, sellasta se muutto on. :)

Nyt ollaan suuniteltu että otetaan siis tuo minun jenkkisänky sinne kämppää, samoten tuo telkkarin alla oleva musta kaappi/hylly mikälie. Sitte pitäs hommata isompi pöytä sinne että mahtuu miunki kone sinne ja että mahtuu syömään ja muuta. Harmittaa, kun seinille ei saa kuulemma porata mitään, joten hyllyjä en näillä näkymin saa mukaan.. Ja vaakalaudalla on sekin, saanko liimata peilejä sinne. (Palapeili mahdollisesti olis tulossa sinne..) On tämä hankalaa! Miten minä kellonki saan seinälle.. Kai sinne sais niitä mininauloja laittaa? No, pitää kysyä.

Eli elämä on aika täynnä muuttoa, tuossa eilenki suuniteltiin äidin kanssa sisustusta monta tuntia ja se ommella tempasi meille eteisen välioveen ja keittiön ikkunaan verhotki. :) Ja ihana osti mulle vielä gluteenittomia keksejäkin, ja jauhoja!♥

Niin tosiaan, mulla epäillää olevan keliakia, ei varmuutta kuitenkaan mut oireet siihen viittaa. Nyt tuli kirje just tänään, kutsu sinne vatsatähystykseen eli gastroskopiaan joka onki Kuusamossa, 14.5 klo 8.20. Vielä niin pitkä aika odotettavana.. Pakko jaksaa. Kallis reissu tulee siitäki, erikoissairaanhoidonmaksu 27,50 + matkakulut.

Eilen oli ihan mahtava ilma (tietty kun olin poissa koulusta ja kotona päivän..) ja heti kun olin menossa ulos niin pilveen meni ja vähän viileäki. Tänään sitte ku palasin päivän tauolta koulun penkille niin vettä sataa niiku koskaa aurinkoista päivää ois ollukkaa. Muutenkaan ollut tänään kovin hyvä päivä, talvitakista hajosi vetoketju, (no, kohta sitä ei tarvi enää..) pyörän poljin edelleen meinaa tippua eli polkeminen kenkkua, ihmissuhdesotkut senkuin jatkuvat ja mitä vielä. Olis niitä iso lista asioita, mutta jos en kaikkea tähän laita. :)

Ihmissuhdesotkuihin liittyen tosiaan voin valaista että liittyy tapaukseen josta kirjotin jo aiemminkin. :/ Tällä hetkellä näyttää aika varmasti siltä, että ystävyys taitaa olla ohi. Ja se tuntuu ihan _helvetin_ pahalta. Tilanne kärjistyny siihen että henkilö ei miulle puhu enään ollenkaan, vaikka itse moikkaisin/kysyisin jotakin, toinen vain mulkaisee ja kääntää selkänsä.. Se satuttaa. No, itsepähän olen tämän tähän tilanteeseen saattanut, kannattaisi varmaan ajatella kahdesti ennenkuin tekee yhtikäs mitään.

Eilen oli tosiaan silti ihan mukava päivä, tuli istuskeltua parin kaverin kanssa niien bänditiloissa jokusen aikaa kuuntelemassa, siinä sivussa oli miun kitarasta kielienvaihtoki. Sen jälkeen sitten lenkille Annin ja pienen koiransa kanssa, tuli testattua Pirkan Mustis - lakritsijäätelökin. Oli yllättävän hyvää, nami!

Törmäsimpä tällaiseen uutiseen facebookissa. Tiedän tämän tytön joka tuossa mainitaan, jutellutkin jonkun verran hänen kanssaan ja hänen fb seinältään minä tämän bongasinkin. Että on kusista touhua, ajaa karkuun vielä! Että käypi vihaksi! Ja tuonne minä vielä muuttamassa, Liminkaan. Huhhuh mitä touhua. Tekis mieli sanoa ja tehä pari valittua kuha saahaa selville kuka tuo Toyotahyyppä on. Arh.

Aiheesta mannapuuroon, mietin tässä, että voisin laittaa vähän kuvia miun huoneesta, kunhan kuvaan sitä ensin kuha oon saanu noita kamakasoja jonnekki piiloon. :) Muuttuuki sitte aika paljo ku muutan nii vikat muistot. ^^ Tähän päivitykseen mulla ei oo nytte kuvia, koska ne on siltä ajalta jonka jälkeen muuttunu jonkun verran tää huone. Sori siitä. Mut loppuun laitan joitai randomeita vanhempia kuvia randomista.

Ei mulla nyt tälläkertaa muuta, moips!

Nuhainen Opossuminne.

Tekoruusuja. Oli niin söpö valotus että piti napata kuva..
Sama kuva vähän erinlailla muokattuna. :) 
Kerran joskus tyttökerhon yökerhossa
tehtiin kerholaisten kanssa tällanen. :) Nam!

ps. Olisin lisännyt lisää, mutta en löytänyt niitä kuvia jotka halusin laittaa. :(

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Kevättä kohti keinutaan, ylemmäs ja ylemmäs aina vaan..

Otsikko jotain jo kertookin. Tässä eilen tuli huomattua parin ystävän kanssa (Juhanin oivallus), että leikkikentällä lumi on sulanut jo sen verran, että mahtuu jo keinumaan! Tästäpäs siis pojat ottivatkin ilon irti. :) Oli tosi mukavaa, tietenkin seuraa siitä kiittäminen!
 

Iloinen Juhani ja vaavakeinu.

Illanikin tahtoi keinumaan Juhanin kanssa vaavakeinuun..
Taitaa pojat olla vähän liian isoja. :')

Salaa kuvattu perinteinen kenkäkuva. :p  Tärkeitä<3

Tässä on kaks mulle helvetin rakasta jätkää,
joita en haluaisi ikinä menettää.. ♥ Toivon vaan että te tiiätte sen, te ootte oikeesti HELVETIN TÄRKEITÄ.
Ihan rehellisesti ja valehtelematta. Siinä kastissa ei oo montaa..






Eilen oli aivan upea ilma, aurinko paistoi lämpimästi eikä tuullutkaan paljoa! Talvitakilla oli kuuma. Tänään sitten olikin ihan toinen ääni kellossa: heti yöllä alkoi satamaan vettä, ja aamulla kouluun lähtiessäni vielä tihkutti. Ensimmäisen tunnin aikana satoikin räntää joka vaihtui vedeksi myöhemmin. Ilma on kostea ja tosi kylmä, ja lisätään soppaan vielä kylmä tuulikin! En enään koskaan valitse seuraavan päivän vaatteita edellisen päivän sään perusteella, sain tuta kylmän tuulen ja veden tuossa ohuessa kangastakissani, jossa ei ole minkään sortin eristävää vuorta.. Hienosti menee.

Uuteen kämppään on jo hommattu jonkin verran pientä rekvisiittaa, kiitos äitini. Pinkki WC-harja, samanvärinen teleskooppipölyhuiska ja sitten tietenkin WCseen roskis, Jonne kun ei sellaista siellä omista ennestään.. Uusi leivänpaahtimemme onkin jo Jonnen ja Antin käytössä. Myös äitini tilaama uusi kokin essunikin tuli tänään, (ylläripylläri) pinkki sekin koristeena kirsikan kuva. Miksi näin paljon pinkkiä, huhhuh. :'D Vielä pitäisi kaikenlaista pientä hankkia. Lautasia ja laseja ainakin, uudet verhot, uusi imuri jos tuo vanha ei enään kerran toimi (vuoden se on ollukki.. >__>) ja ikkunanpesuvälineet sun muuta mukavaa. Lipasto jajaja.. Kirppareita pitäs päästä kiertelemään, mutta millä ajalla ja rahalla? Bussit sun muut maksaa ja kaikki.. On se kallista tämä elämä. 

Tulin juuri ajatelleeksi tässä eilen, että minun täytyy nyt ikuistaa ystäviäni, kun kerran olen muuttamassa pois täältä. Siispä tuumasta toimeen ja sillee. Tänään ei ulkona oikein kuvailu onnistunut vesisateen takia, mutta onneksi eilen oli parempi ilma. :) Niin moni kavereista joko jää tänne tai lähtee muualle.. Tässä sitten muutamia kuvia:

Atte pieni seiskaluokkalaisemme ♥
Ja Kimmo ikätoverini siinä isällisesti vieressä.
Hattumaakarit. 

Aten olen tuntenut ihan pienestä saakka, ja tuntuu ettei hän kasva laisinkaan! Yksi harvoista ihmisistä, joita saan kunnian olla pitempi. Pahoin pelkään, että hänkin tuosta kasvaa.. Kimmoon taas olen tutustunut nyt yläasteella, en ole varma ollaanko oltu joskus samoilla lastenleireillä. Hyviä tyyppejä ovat molemmat, aina riittää jotain hauskaa puhuttavaa! Näitten seurassa ei tarvitse pelätä tuppisuuksi joutumista. 

Kieltä kehiin eiku.. Illani eli Allan. :)
"Nii ja sit se kuva missä mulla seisoo.. Eiku siis missä mä seison eiku?"
Niimpä niin, seisontakuva vai miten se meni. :)

Allanin oon tuntenu vissii ainaki eskarista asti, mut ystäviä meistä on tullu enemmän nyt yläasteella, vaikka ala-asteellaki tietty juteltii jonku verra ku samassa luokassa oltiin monta vuotta. Siitä on muodostunu mulle lyhyessä ajassa aika tärkeä ystävä, ja sen kanssa on tosi mukava jutella aina asiasta ku asiasta. Jotenki tosi symppis tyyppi! Se on se, josta löytyy seuraa sillonki ku muita ei minun seura kiinnosta, sillonki ku kaipaan kuuntelijaa tai vastaavaa. Sama toisinpäi. :)

Tässä nyt ei ollut montaa ihmistä, mutta eilisen kuvasatoa kuitenkin. Haluaisin vaan, että te kaikki tiiätte että ootte mulle tärkeitä ihmisiä, vaikken sitä sanokkaa kovin usein..
Sitte loppupiristys: Juhanin leipomistaitojen tuotoksia köksäntunnilta.
Tässä on ruisleipätaikina a lá Juhani.

Sitten alankin valmistautumaan kitaratunnille, ja myöhemmin lähden tapaamaan Neaa. Katsotaan milloin kirjoittelen taas lisää. :)

Hieman surullinen Opossuminne. 



  

maanantai 23. huhtikuuta 2012

"Kato, joustenia!" "..Ne on joutsenia, höpsö."

Jjep. Kevät on täällä! Oulussa ollessani tuli nähtyä joutsenia lentelemässä, ja tuli niin hirmuisan kevätfiilis, varsinkin kun lämpötila oli jo +12 puolella ja aurinko paistoi tosi nätisti. :) Odotan niin innolla että lumet sulaa pois myös täältä, Oulussa oli jo tosi sulaa! Täällä vielä aika lumista, mutta pyörällä pääsee jos asfalttia pitkin menee niin aika hyvin jo. Tietty siellä Limingassa/Oulussa sateli sitten vettäkin.. Nyt tulee sitten paljon tekstiä ja kuvia, varautukaa!

Torstaina siis kello yhdeksältä suuntasimme me kaikki Tapiskan ysit kohti Oulua! Matkalla pysähdyimme Juustolassa kahvilla/missä kukakin n. 25 minuutin tauon ajan, jonka jälkeen matka jatkui. Harmi, etten ottanut kuvia ennenkuin vasta myöhemmin päivällä. :/

Saavuttuamme Ouluun suuntasimme ensimmäisenä Oulun Yliopiston eläinmuseoon, jossa oli kaikenmaaliman elukoita täytettyinä ja niiden luurankojakin. Oli ihan pienimmistä öttiäisistä (joita hädin tuskin näkee paljaalla silmällä) ihan Sillivalaan kalloon asti tavaraa, eli laaja oli skaala. Sieltäkään ei kyllä ole kuvia, harmi sinänsä. Kamera jäi autoon..

Sen jälkeen suuntasimmekin kohti RAXia, Juhani kun sanoi että minun on PAKKO tulla sinne.. Kävelin Juhanin ja Janin kanssa pääasiassa, Juhani kun sanoi että minun ei tarvitse olla yksin kun kysyin saanko hänestä seuraa päiväksi. Vielä silloin en ymmärtänyt mitä hän sillä tarkoitti, vaan ihmettelin hänen ovelaa ilmettään.. Lähestyessämme määränpäätä Juhani yht äkkiä keskeyttää puheeni: "Katoppa Emilia tuonne." Katon hetken että mitä, minne. Sitte huomaan. Katon että näänkö näkyjä, mutta ei, Jonneha se siellä RAXin eessä käärii tupakkia ja hymyilee mulle. :) Aattelin että onkoha sil töitä täällä, mut sit tajusin et eihä sil oo työkamppeetkaa päällä. Vilkuilin autot ja ryntäsin taas pikkutyttömäisesti kavereitten kanssa kilpajuoksua Jonnen luokse (jonka kaverit voitti, joten joutuin jonottamaan vuoroani ennenku pääsin halaamaan.. :'D) sitte selviski et Juhani ja Jonne oli suunitellu koko jutun! Päivän paras osuus siis saattoi alkaa.

Jonne ja Juhani menivät Cafe Housessa lampun sisään,
minun rakkaat valopäät. ♥

Syötiin ittemme täyteen ja lähettiin kiertelemmää kaupunkia. Rotuaarilla tuli istuskeltua ihan mukavasti, Stockalla käytii parikertaa pikasee, Hullujen Päivien takia siellä oli järkyttävä tungos että hyvä jos mahtu hengittämään. Nähtiin kavereita, Jonne osti itselleen kauan kaipaamansa "hassun hatun" kuten hän sitä kutsui ja trollaili ohikulkijoita Vintin terassiparvekkeelta. Näin myös Häröä (<3) ja Tomia (JA TAJUSIN JUURI ETTEI MINULLA OLE YHTÄKÄÄN KUVAA HÄRÖSTÄ, voihan perhana..) pitkästä aikaa! Kaupunkiaika siis sujui varsin leppoisasti.

Juhanista lé taiteellinen kuva koska miun pompulat ja pinni + Jonnen lakki

Sitten alkoi ollakin jo kello lähemmäs puolta seitsemää ja oli aika suunnata kohti Kaupunginteatteria. Siellä chillailua hetki kunnes me ysit kiltisti suuntasimme kohti Suurta salia ja Jonne sekä muut "ulkopuoliset" häipyivät ulos.
Näytelmä oli upea, tehosteineen kaikkineen. Sai nauraa tosi paljon, ja pari insidevitsiä leffan teemaan liittyen saatiin upotettua väliaikakommentteihin mukaan, kun supistiin siellä penkeillä jätkien kanssa. Pää vain tuli sen ns. yläkerran kirkuvanvärisestä, raidallisesta kokolattiamatosta kipeäksi, mutta onneksi siellä ei oltu kuin väliajat ja se aika kun odotettiin sisäänpääsyä. Yleisfiilis näytelmäreissusta oli siis varsin positiivinen. :)

Näytelmän jälkeen sitte oliki aika hyvästellä koskelle palaavat ystävät kaihoisasti ja hyppiä toiseen autoon suuntana Liminka!

Eka ilta meni siinä että käytännössä aika pian alettiin nukkumaan. Aamulla sitte oliki luvassa herkkuaamiainen by Jonne: pekonimajoneesikananmunapaahtoleipiä.<3 (Joista itse jätin kananmunan pois koska en pidä.) Talonmies vinkkas et olis patja tarjolla, ja toki haettiin! Paksu, pehmeä patja, ihanaa vaihtelua sille lättänälle. Sitten suihkua, siivoilua, laittautumista ja ensimmäinen "Limingan ihme" eli Valtteri astui taloon! Tultiin heti juttuun tosi hyvin, joka on hyvä juttu, sillä seki on menossa Limingan lukioon eli samoja tunteja mahollisesti tulossa meillä. :)

Valtteri pelaa änäriä ja Jonne keikkuu hartioilla.

Sitte suuntailtiin pian Limingan keskustaan, jossa nähtiinki koulusta palaavia ihmisiä isompi röjö, ja lähemmin pääsin tutustumaan Nooraan ja Sauliin. Kävin koluamassa liikkeitä läpi TET- ja kesätyöpaikan toivossa, mutta varman tiedon saan sitten ensiviikolla kun soittelen sinne sitten ja menen loppuviikosta tietty uusiksi. Nyt katsos nii monet pomot on lähteny lomille, juuri sinä päivänä, parhain tilanne oli että 5 minuuttia  aiemmin oli lähteny ku minä tulin ovesta sisään.. Hahhah, mun tuuria.

 
Noora kauniina nuokkarilla. <3

Sitten olikin ohjelmassa yökahvila @Limingan nuokkari. Siellä oli kyllä ihan erilaista menoa mitä täällä! Huhhuh, hauskaa oli, jotkut ihmiset vaan katto hassusti. Pingiksen, änärin, singstarin ja korttipelien peluuta sekä  leffaa. Lähettiin sitte siinä ysin maissa käppäseen poisa, kohti meiän kämppää, ja alkoi rattoisa loppuilta ft Valtsu, Sale, Annika ja Jonne. Ku vieraat lähti nii kiltisti nukkumaan vaan, väsytti jo kummasti. :D
Jonne nappasi Valtterin kantojuhdakseen kun lähti tupakille.
Nuokkarin pihasta.

Sauli ja pingiksenpeluuasennot part 1.


Lauantai-aamuna herättiinki taas semireippaina buranan voimin. Jonne teki taas superruokaa, jotain sianlihaa kermakastikkeessa feat pannulla kuulotettu nuudeli ja marinoidut kinkkusuikaleet, jos oikein muistan. Oli herkkua! <3 Se osaa kokata, vaikka ruokien ulkonäkö (saatika keittiön...huhhuh sitä sotkua, varsinki jos ite oon puunannu sen kovalla vaivalla justiin ennen ruoanlaittoa..) ei aina houkuttelekkaa syömää mutta jokakerta on kannattanu. :) Pitää joskus kuvata niitä sen ruokia, ei oo tullu nyt mieleenkää ku ollu aina sellanen nälkä että suoraan syömään vaan! :D

Ruoan jälkeen makoilua, aikataulujen kattelua ja Nooran miittaamista jonka jälkeen suunnaksi muuntautui Oulu ja Tuira. Elikkä menimme tapaamaan minun mummoa ja pappaani sekä yhtä serkuista, jonka jälkeen toista pappaani ja sitten takaisin Ouluun ja Jonnen kaverin (miun tuttava myöskin) kämpille yöksi, jossa Jonne nyt on asunut sen ajan kun on töissä Oulun puolella. Aamiaiseksi taas namipekonijuttua ja sitten alkoikin Jonnen "kauhunhetket" eli shoppailu!

Poljimme (Jonne ajoi, minä tarikalla) keskustaan, jossa Rotuaarilla nappasimme Piian mukaamme ja suuntasimme vaatekaupoille ja pariin otteeseen kahville, Jonne tarvitsi hengähdystauon! Hyvin se jaksoi, olen ylpiä siitä. <3 Oli silläkin hauskaa siellä, myönsi itsekkin. Kaikille esitti oikein kärsivää jos soittivat ja valitti minkä kerkisi (tai sitten esitti minulle että se ei ollut niin paha ja että oli hauskaa ..) mutta innolla juoksi kaikki hatut mitä löysi ja pelleili niiden kanssa ja bongaili mistä löytys jotai mua kiinnostavaa minne voisin iskeä silmäni. (..ja lompakkoni..) Reissun loppupuolella ostossaldoni oli seuraava: Jonnelle musta hihaton paita, pikkuveljelle synttärilahja. Lopulta Piia ja Jonne pakottivat minut ostamaan itsellenikin jotain, ja niin sitten kävi että musta svetari ja kivat denim farkut löytyi sekä 3 sellaista korua. :) Niistä kuvaa myöhemmin.. Sinne meni palkka. :D

Piia ja  urhea kantomieheni. ♥

Minä ja Piia lé sunnuntailook eli elkää moittiko. :<

Ei se niin paha ollut, eihän?
 Ainakaan ilme tässä kuvassa ei kuvasta äärimmäistä tuskaa. 
"Joko nyt päästään kotiin?"


Hullutpa hyvinni, huhhuh..

Suuntasimme sitten monen tunnin shoppailun jälkeen takaisin yösijaamme Piian kanssa, joka lähti sitten jonkun ajan päästä kotiaan kohti. Loppuaika menikin sitten ilmekuvakollaasia kuvaillessa Jonnen kanssa ja makoillessa; eron hetket olivat käsillä. 


Yksi kuvakollaasin kuvista, itse kollaasi kesken.

Ja niin tuli se hetki, kun oli aika suunnata asemalle. Siellä hetken rupattelimme erään kaverimme kanssa ja sitten hyppäsin muutaman muun koskelaisen (tämä kaveri mukaanlukien) kanssa linkkuun. Haikeahkot hyvästit tietäen että taas menee se pari viikkoa että nähdään, mutta onneksi vain se pari viikkoa. Taivalkoskella oltiin sitten 22:40 maissa ja kotona odottikin lahjaansa odottava 8-vuotta täyttänyt pikkuveli! Lahjan antamisen jälkeen se olikin aika pikaisesti suuntana sänky ja unet.

Hupsista, että tuli tekstiä. Seuraavassa postauksessa onkin sitten tämän päivän tunnelmia, ne eivät tähän mahdu. :'D Sinne siis! Mutta sen kirjoitan huomenna, NYT painun pehkuihin, tässä kesti taas muutama tunti.. Huomenna siis lisää matskua tältä päivältä ja varmaan huomiseltakin. :) Siihen asti. o/

Takaisin haikaileva Opossuminne. 

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Pikaista intoilua.

Eilen oli tarkoitus kirjoittaa, mutta sitten iski migreeni ja se jäi, anteeksi. :(
Tosiaan, minusta ei sitten todennäköisesti kuulu ennen ensiviikkoa, kun suuntaan Ouluun (ja Liminkaan) huomenna. :) Ohjelmassa siis meidän koulun vanhimpien kulttuurimatka jonka jälkeen pidennetty viikonloppu Jonnen kanssa, joka sai viikonlopun vapaaksi! ♥

Reissusta sitte lisää ensviikolla, kuvien kera! Ah sitä ihanuutta, kun saat kirjeen että huomenna saapuu osa palkasta jo tilille. :) Ei päivääkään liian aikaisin! Jotenkin nyt on hyvä ja turvallinen olo lähteä, kun tietää että pärjää kun on rahaa.

Mitä nyt on Jonnen puheisiin uskomista, niin luvassa on mielenkiintoinen viikonloppu. Torstaina illalla, kunhan vapaudun koulun kahleista n. klo 22 aikoihin, suuntaamme jossahi välissä Liminkaan meiän (tuntuu hassulta sanoa ''meiän''..) kämpille. Jotain se höpötti hiustenleikkuustaki, mutta mihin kumman väliin seki ehittäs puskea ja sitte että onko miulla rahkeita. D: Ujostelen kyseistä leikkaajaa hieman, koska menneisyys ja sillee.

Mutta tosiaan, oli alunperin kamalasti kirjoitettavaa ja piti joitaki kuviaki laittaa, mutta nyt pää lyö ihan tyhjää ja tuo Jonnen uutispommi vapaaviikonlopusta vaan kaikuu päässä. Kaikki ideat mitä piti kirjotta nii katosi sen siliän tien!

Ainiin, mulla olis hirveä hinku (taas se iski) värjätä hiukset pastellinpinkeiksi, mahollisesti mustaa alle. Arvatkaa kahesti toteutuuko? Tällaisella ohuella hiuslaadulla mustasta ensin blondiksi.. Hmm, jos aloittaisin vaalentamisen raidoittain. :'D Sitten joskus. Musta on tullu liianki tavallinen ja massoittuva välillä, haluttas kovasti sitä omaa persoonaa taas tuoda esille, jos vaan ne rahkeet riittäis. Toisaalta haluais näyttää suht koht normaalilta erinäisistä syistä, toisaalta taas vaisto vetää muualle.. Katsoo nyt mihin tässä elämän aikana päätyy. :) Joka tapauksessa minulla on viimeaikoina kahden eri ajan "entiset minät" pyrkiny esiin mm. musiikkimaun puolelta ja sitte ihan muutenki.

Mutta huhheijaa, nyt on ihan pakko alkaa pakkaamaan että ehdin nukkumaankin jossain vaiheessa, huomisesta on tulossa pitkä päivä.. Ensviikolla sitte taas, ellen jostai kumman syystä tänne eksy ennen sitä, jota epäilen.

Innoissaan hyppelehtivä Opossuminne.

P.S! Mahtavaa, muutama lukija lisää! Kiitos teille. ♥

maanantai 16. huhtikuuta 2012

I just want to drown in my own tears and forget everything, what got them to leak.

VAROITUS! Sisältää runsaasti angstista, purkautuvaa tekstiä ihmissuhdesotkuista ilman nimiä. 

Niimpä niin. 

Joskus vain asiat tuntuvat menevän vain pahempaan suuntaan, ilman että itse voisi niihin vaikuttaa. 
Tietääkö kukaan sitä tunnetta, kun välit jonkun ihmisen kanssa menevät vain huonommiksi, ja kyseinen ihminen suorastaan vihaa sinua? Olet jo kauan yrittänyt puhua hänelle ja kysyä syytä hänen vihanpitoonsa, tylyyn ja omituiseen käytökseensä, mutta hän ei suostu puhumaan koko aiheesta, vaan vetoaa siihen että "ei jaksa puhua" tai "ei nyt". Ymmärtäähän sen, että aina ei ole valmis puhumaan, mutta jos tätä tilannetta on jatkunut ties kuinka kauan? Ja tilanne pahenee pahenemistaan. Minun henkinen jaksamiseni tämän asian suhteen ainakin on ihan loppu.




Eikä tässä ole kyse mitenkään yksinkertaisesta asiasta, vaan erittäin monimutkaisesta, ja tilanne on erittäin sekava. 
Kyseessä on kuitenkin minulle erittäin tärkeä ja rakas ihminen, ja siksi tämä tilanne satuttaakin erityisesti. Kumpikaan tuskin tietää kaikkea toisen ajatuksenjuoksusta, mutta minä olen kuitenkin vuodattanut omia, arkaluontoisiakin ajatuksiani asiaan liittyen siihen suuntaan pariin kertaan ihan luottamuksellisesti, enkä ole saanut juuri mitään vastausta sieltä päästä takaisin, saatika että hän olisi valoittanut omia ajatuksiaan, tai edes kertonut, missä nyt mennään, jatkuuko tätä vielä kauan, mitä voisin tehdä tilanteen korjaamiseksi, mitä ensinnäkin olen tehnyt että tähän tilanteeseen on päädytty?! Alan tulla hulluksi, tilanne käy päivä päivältä sietämättömämmäksi, ja olen suorastaan jo ärsyyntynyt tähän vihanpitoon mille ei edes kerrota syytä. Mutta enhän minä osaa olla kuin sen hamaan pienen sekunnin vihainen, jonka jälkeen se onkin vain sitä turhautumista ja ahdistumista.




Tietenkin voisin unohtaa kaiken ja kyseisen ihmisen, antaa hänen elää rauhassa ja vaikka sitten vihata minua lopun ikäänsä. Se vain on niin hirmuisen hankalaa, varsinkin kun väkisinkin melkein päivittäin tulee yhteisten ystävien ja kavereiden kautta jotenkin törmättyä/pidettyä yhteyttä. Unohtamatta tietenkään edelleen sitä, että henkilö on minulle hyvin rakas ja arvokas. Joka ikinen tilanne jossa olemme samaan aikaan on niin pirun ahdistava, toinen vain mulkoilee vihaisesti, tuhahtelee ja ärähtelee jokaiselle kommentilleni, lauseelleni minkä sanon jollekin ihmiselle ja jos erehdyn hänelle jotain sanomaan, saan ärsyyntyneen, jopa raivostuneen vastaanoton. Ja taas, ei auta vaikka kuinka yrittäisit saada syytä selville tai olla ystävällinen ja iloinen ja esittää että et huomaa hänen ärsyyntymistään. Saat vastaasi vain vihaa ja mykkäkoulun.

Ja minä kun luulin, että näiden ihmisten (varsinkaan tämän) kanssa ei tulisi koskaan tällaista tilannetta tai riitoja muutenkaan! Ihmissuhdeongelmat ovat tosiaan aika syvältä.

Onneksi on musiikki. Voin laittaa kuulokkeet päähäni, musiikin soimaan ja unohtaa kaiken, uppoutua musiikkiin ja antaa sen viedä. Se on paras ystäväni ja kuuntelijani, eikä sanoja tarvita.




Vittuuntunut, ärsyyntynyt, surullinen, turhautunut Opossuminne. 

Kuvat on Weheartit.comista.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Päästäistäinen eiku pääsiäinen ja muuta nokkailua.

Nyt sitten niitä kuulumisia, niin kuin lupasin. :) Aloitetaampas vaikka pääsiäisestä!
Pääsiäinen meni siis pääosin metsäkylässä oleskellessa, kuinkas muutenkaan. Kävimme me yhden yön kylälläkin oleilemassa.. Jonnen kanssa siis kaikki ruhtinaaliset neljä päivää ja risat! :) Ihanasti saapui taas aikaisemmin kuin tarkoitus oli, tällä kertaa ihan kertoi etukäteen aikeistaan. :D


Kaunis kuutamo näkyi metsäkylässä.. :)
Kamerallani siitä tosin ei saanut tarpeeksi edustavaa kuvaa, ja tähdetkin jäivät yhtä/kahta lukuunottamatta kuvasta pois.
Pihalla tuli oltua ihan mukavasti, käytiin ajelemassa kelkalla ja sitten tietenkin touhuttiin koirien kanssa. Tuli käytyä myös korvuanlammella (vai onko se järvi?) makkaranpaistossa Jonnen veljen ja heidän sukulaisensa kanssa. :) Okei okei, itse en syönyt yhtään makkaraa, olin ihan täynnä jo muutenkin! Oli jännä seurata lumisaderintaman liikkeitä vastarannan puolella, ja kävihän se pienen mutkan meidänkin päällämme mutta taas kiersi muualle..
Vaikka nyt en kauheasti ystäviäni ehtinytkään nähdä, niin oli toisaalta ihan mukava viettää rauhallista aikaa "kaukana kaikesta", rauhallisessa ympäristössä ilman sen suurempia kiireitä. :) Hyvässä seurassa, ennen kaikkea! Ja tällä tarkoitan koko porukkaa ketä siellä nyt oli. Kyllä, ihan jokaista.


Kotiinpalun jälkeen kävimme Nean kanssa pihalla kuvaamassa,
ja tämä on  aika läheltä Nean kotia. :)
Nean pianon päällä oli tällanen ihanuus.

Filmikamera. :)

Nätin näköisesti aurinko tuolta pilkisti, en vain saanut sellaista kuvaa minkä olisin tahtonut..


Pääsiäisen jälkeen oli outo palata arkeen, kuljin koko ajan päivän jäljessä, arkemme kun tällä kertaa alkoi tiistaista!
Viikon aikana ei tapahtunut mitään erityisen mainittavaa, mutta pääsin sentään käymään labrassa tutkimuksissa. :)
Kaikenmaailman verinäytteitä monen putkilon edestä ja sydänfilmi. En ollut ehtinyt syödä mitään aamulla ennen lähtöä, joten sen verimäärän jälkeen hiukan huippasi ja oli ihanaa päästä sitten koululla syömään! Sydänfilmi oli ihan jännä kokemus, oli hassua olla nilkoista rintakehään johtojen peitossa. Se geeli mikä niissä lapuissa oli, kylmäsi hassusti.


Fysiikan tunnit ja rautajauhe yhdistettynä kameraan.

Eilen eli torstaina oli taas laulutreenit, ja huhhuh kun esiintyminen lähestyy huimaa vauhtia! Meillä on nyt sekä    kitara- että pianosäestys biisissämme, ja laulukin sujuu onneksi ihan hyvin. Jännitystä lisää vain tämä sairastelu, Neakin oli tuossa juuri toissapäivänä kuumeessa, ja itse parantelen yhä kurkkuani.. Onneksi biisimme ei ole erityisen vaativa, sellainen hento ja rento ja muutenkin ennestään tuttu molemmille mm. musiikintuntien kautta. :) Eikä tarvitse hyppiä sävelasteikolta/korkeudelta toiselle tai tehdä mitään erityisiä kuvioita. Ainoa ongelma vain on hengitys, yhdistettynä flunssanjäänteisiin se vaatii tavallista enemmän huomiointia ja ajoituksen miettimistä että saa äänen riittämään ihan loppuun saakka. Enköhän minäkin sen saa vedettyä vaikka hieman puolikuntoisenakin!

Nyt sitten tänään oli varsinainen perjantai 13. Aamu jo alkoi huonosti pyörän temppuilulla, mutta sitten koulussa eräs ystävä piristi minua heti kouluun saavuttuani pitkällä halilla, ja päivä menikin sitten paremmin. Kunnes. Tuli taas yksi niistä tilanteista, joita tullut useampikin viimeaikoina. Eräs, jonka kanssa välit ovat jostakin syystä viilenneet hurjasti viimeaikoina, laukoi taas aika tylysti viimeaikaisen tapansa mukaan ja se latisti mielialaani aika roimasti.. Siitä sitten alkoi epäonnistuminen ja ärsyyntyminen toisensa perään, tuntui että mikään ei onnistu. Etenkin sen henkilön seurassa oleminen sai mielialani usein pysymään vaakalaudalla, koskaan kun ei tiedä milloin taas jotain tylyä sieltä päästä tulee.. :/ Harmillista, haluaisin että kaikki olisi hyvin niin kuin ennen.

Sitten onneksi yksi kavereista tuli piristämään minua hetkeksi, ja sen jälkeen vietinkin useamman tunnin kuvien ja blogin parissa, jonka jälkeen tapasin hetken paria ystävää yöLANeilla, jossa kävin moikkaamassa. Ja nyt vasta tulin toiselta reissulta, kävin kyseisen porukan seurana grillillä ja hauskaa oli! Harmi vain kun en päässyt itse tapahtumaan mukaan.. :/ Kai se on parempi näin, saavat jätkät olla keskenään. :)

Nyt kuitenkin lopetan taas tältä erää, jospa tässä oli tarpeeksi. :D Ensiviikolla odottaakin 4 päivän reissu Ouluun ja TET- sekä kesätyöpaikan haku Limingasta/Oulusta. Jännittää! Hih.

Hiukan väsynyt Opossuminne.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Elämää linssin läpi.

Ihanaa, nyt on taas kuvanmuokkausohjelma koneella ja pääsin vihdoinkin muokkailemaan kuviani! 
Huomasin tässä katsellessani kuvasatoa, että jos änkeäisin kaiken haluamani yhteen postaukseen, siitä tulisi niin ällistyttävän pitkä ja laaja, joten päätin jakaa kahteen tai useampaan. Tässä postauksessa siis käsittelen pääosin kuvaamista, ja nimenomaan niitä minusta otettuja kuvia. :) Elkääs muuten välittäkööt, teksti ja kuvat vähän hyppii, koska blogger. En jaksa tapella enään yhtään kauempaa, joten luottakoot!

Eräs päivä tuli sitten leikittyä tosiaan parhaan ystäväni Nean luona yhteisen ystävämme kanssa kameroillamme, ja tällaista satoa sieltä sitten tuli: 



Ja sama kuva mutta muokatuilla väreillä. Aika kiva, mielestäni.
Tykkään näistä väreistä.
Seuraavaksi tulee kolme muuten samanlaista kuvaa, paitsi että taustojen värit on muutettu. Nämä ovat rajauksia suuremmasta kuvasta.
Tämä vielä alkuperäisillä väreillä. 


Tänä päivänä minulla oli taas hieman neutraalimpi meikki, kuten vaikkapa verrattuna koulukuvauspäivän meikkiin, josta kuvia alempana.
Hassua, miten paljon meikki muuttaa ihmistä ulkoisesti..



Ja sitten niitä koulukuvauspäivän aamun kuvia:

Tuo epämääräinen musta härpäke on siis musta hiusruusu. :)




Ainahan sitä tulee myös niitä ei-niin-vakavissaan-otettuja  kuvia, tässä pari niitäkin loppuun. :)Kyseessä siis ei ole minkään sortin ase, vaan vanhanaikainen videokamera!
"Hmm, näyttää jonkin sortin kameralta,
mutta silti anatomia taas muistuttaa enemmänkin pyssyä.."
"Herp, kokeillaan voiko sillä ampua!
Tästä nyt tuli hieman pitemmänmallinen postaus silti, mutta ainakin on niitä kuvia niin kuin lupasin. :) Seuraavassa onkin sitten enemmän niitä kuulumisia, mutta kuviakin silti. Jostain muusta enemmän kuitenkin kuin pelkästään minusta. :D

torstai 12. huhtikuuta 2012

Ja niin tietotekniikka kääntyi ihmiskuntaa vastaan..

Anteeksi että en ole nyt päivitellyt! Hurjasti olisi kuvia ja asiaa ollut mutta kun koneeni päätti hajoittaa itsensä. Sain sitten joten kuten kuntoon, mutta pitäisi vielä hankkia uudestaan kuvanmuokkausohjelmat ja kaikki tähän ja siinä kestää koska tämä ei edelleenkään jaksa pyörittää enään nettiäkään kunnolla ilman bluescreeniä monta kertaa päivässä ja muuta vastaavaa. Nyt voi kuitenkin tehdä jo jotain, kun taas jokunen päivä sitten hyvä jos käyntiin sai.
Kuvia siis tulossa vasta myöhemmin, mutta lupaan päivitellä sitten kuvia useamman. :) Kuulumisetkin päivittelen sitten samoihin aikoihin. Nyt kuitenkin tämän kävin äkkiä rustaamassa ettette luule minun taas laiskistuneen! Kerrankin kun on päivitysintoa niin kone ei salli.. murhh.. No, malttia, malttia. :) Siihen asti kuitenkin..

Teidän tietotekniikkaan kyrsiintynyt Opossuminne.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Megavitutuksen multihuipentuma: Aprillipäivä

Kyllä, tänään minulla keittää. Ja pahasti. Nyt meni kertakaikkiaan yli, minunkaa pinna ei oo loppumaton. Eräs/eräät nimeltämainitsematon ihminen päätti taas kerran vetää vittumaisuusvalttikorttinsa esiin, ja onnistui siinä turhankin hyvin. Vaikka onkin aprillipäivä, tuon tason kusettaminen menee jo mielestäni yli, enkä ole ainoa joka tätä mieltä on. Tosin, en kyllä usko että kyse olisi aprillipilasta..  
Tiedän, on ärsyttävää kun en kerro mistä on kyse, mutta maltan mieleni enkä hauku ketään nyt ihan näin julkisesti, moni sen saattaisi tunnistaa. Jos hän kuitenkin tämän lukee, jota epäilen, ymmärtäkööt että minun jaksamiseni on nyt loppusuoralla. En jaksa yrittää pitää välejä kunnossa, olla ystävällinen ja ymmärtäväinen, jos ainoa mitä saan vastalahjaksi on naljailua ja vittuilua sekä monta kiloa henkistä paskaa.

Se siitä osiosta sitten. No, nyt kuitenkin siis viikonloppu on taas loppusuoralla, ja olisi aikaa hieman tiivistää sen ja hieman viikonkin tunnelmia.
Torstaina oli harvinaisen huono päivä. Kaikki meni pieleen, pienimmätkin asiat jotka mitenkään voisivat epäonnistua, epäonnistuivat. Olin harvinaisen poikki ja ärsyyntynyt, ja odotin vain yötä että pääsisin oman kullan kainaloon. Hänen oli määrä saapua bussilla tänne Taivalkoskelle n. 22:40. Vielä monta tuntia olisi edessä, kun lähdin kävelemään neljän maissa koululta kotia kohti päämääränä ensin tavata paria ystävää kebabpizzeriassa. Minua ei kiinnostanut sillä hetkellä tavata yhtään ketään, mutta päätin kuitenkin käydä pikaisesti moikkaamassa kun olin jo aiemmin luvannut..
No, astelin Finlandianon pihaan, ja ystäväni tulivat minua vastaan, toinen valmiina halaamaan minua. Nytkäytin laiskasti käsiäni ja valmistuin halihyökkäykseen hammasta purren, kunnes näin sen. Ensin en ollut uskoa silmiäni, ja kuvittelin että näen jo harhoja. Siristelin monta kertaa ja mietin: Voiko se olla.. Ei se voi olla.. Voisiko se sittenkin.. KYLLÄ SE ON! Jonne asteli hymyillen ystävieni takaa esiin ja levitti kätensä. Juoksin huudahtaen hänen syleilyynsä enkä ollut uskoa sitä todeksi! Jonne rutisti minua lujaa ja sanoi: "Yllätyys.." Siitä hetkestä alkaen huonoin päivä pitkään aikaan olikin paras päivä pitkään aikaan.

Perjantaina teki tiukkaa nousta sängystä, mutta pakkohan se oli kouluun raahautua. Puin ja laittauduin hiljaa, annoin läksiäissuukon nukkuvan poikaystäväni poskelle ja hipsin ulos kirpeään pakkasilmaan. Ensimmäisenä minua olisi vastassa yhteiskuntaopin koe. Olin merkinnyt kokeen päivämäärän vasta viikon päähän, joten iski paniikki kun kuulin sen olevan sinä päivänä. En ollut lukenut yhtään, ja tunneiltakin olin ollut pois.. Koe oli vaikeampi mitä luulin, ja minua harmittaa suuresti kun se ei mennytkään hyvin vaikka helposti olisin siitä vaikka ysin vetäissyt jos olisin vain tiennyt aiemmin ja ehtinyt lukea sekä ollut tunneilla.. No, ei voi nyt mitään.
Toisella tunnilla oli kristillistä etiikkaa, ja se meni tehtäviä tarkistaessa ja elokuvaa katsoessa. Sitten loppuikin jo koulu, ja oli mahtavaa nähdä Jonnen odottavan minua koulun aulassa. Sitten vietimmekin taas aikaa kera ystävien, jonka jälkeen suuntana metsäkylä ja Jonnen vanhempien koti.

Metsäkylässä aika meni koirien ja kissan kanssa leikkiessä, telkkaria katsellessa, syödessä ja hempeillessä. Ihanan rentoa ja vaivatonta. Ihastun Jonnen koiraan , suomenpystykorva Hakuroon joka kerta enemmän, se on niin pieni, suloinen ja energinen, ja hurjan kiltti.. Vaikea uskoa että se on jo 5-vuotias! Myös heidän toinen koiransa,  Rollo (saksanpaimenkoira) ja kissansa Mörri ovat yliherttaisia. :) Tässä nyt hieman kuvia niistä:

Mörri ei oikein kamerasta tykännyt, yleensä juoksi karkuun kun näki vilauksenkaan kamerasta. Nyt sitten hetken emmittyään istahti auringon lämpöön ja sain napattua kuvan. :)
Rollo tykkäsi järsiä tuollaista jättimäistä jääpalikkaa. :)
Hakuro oli oikea mannekiini, se rakasti poseerata kameran edessä. ♥

Tunnelmaa hieman latisti se, etten yhden perheenjäsenen mielestä ollut oikein tervetullut sinne, jonka hän myös teki selväksi monella tapaa sen vajaan kahden päivän aikana. Oli hiukan eitoivottu olo ja ärsytti, vaikka Jonnen vanhemmat ottivatkin minut jälleen mahtavasti vastaan ja olivat ylimukavia. ^^ Kuitenkin kaikesta huolimatta oli taas ihan mukava reissu käydä tuollakin. :)
Pitihän sitä vähän teinipeilata :p
Tuokin peili meinasi vahingossa ottaa hieman damagea erään ärsyyntymishetken aikana,
mutta onneksi ei käynyt kuinkaan ja peiliin ei osunut. :)
Eilen sitten olimme taas ystävien kanssa ja sitten loppuillan kaksistaan. Valvottiin vähän myöhempään että saatiin juteltua ja vietettyä aikaa ihan kaksistaan, kun se kahdenkeskinen aika oli jäänyt hieman vähemmälle sitten kuitenkin kun niin paljon ollu aina porukkaa paikalla. :) Tänään aamulla aika meni vain jutellessa ja makoillessa sängyllä, ajateltiin että voi sitä torkkua ja laiskotella vielä hetken kun ei ole lähtö vielä ihan hetkeen. Sitten tulikin puhelu ja vartin varoitusajan lähtö Jonnelle, ja parin mutkan kautta multimaalinen ärsyyntyminen, kun selvisi että nämä menetetyt tunnit menetettiinkin aivan turhaan. Saatamme ehkä ehtiä nähdä vielä vilaukselta ennen kuin hän lähtee ihan lopullista päämääräänsä kohti.. Huomenna selviää uudet työvuorolistat joiden kautta sitten pitää alkaa selvittämään milloin taas seuraavan kerran nähdään.. Näemme harvoin, ja sen takia olisi todella tärkeää että voisimme viettää kaiken mahdollisen ajan yhdessä. Joskus elämä potkii päähän, mutta minä se kohta potkin takaisin.

Olipas taas turhamainen ja pitkä postaus, mutta ainakin tuli päiviteltyä. :) Jotain kommenttia olisi kiva saada, että tietäisin että te todellakin luette tätä! Kiittäen, Opossuminne Em.