Find yourself!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Pikkujoulua.

Tänään sitten tuli käytyä pikkujouluissa! Oli mahtava meininki jeejee. Pidin kovasti, näin monia ihmisiä ja join paljon glögiä ja söin pipareita. Nami. Ja sain pikkujoululahjaksi tuliaisia Dominikaanisesta Tasavallasta.
Kyseessä siis isosten ja kerhonohjaajien pikkujoulu kylämme seurakunnan nuoriso-ohjaajan (joku sellanen) luona. Itse kuulun molempaan kaartiin, eli olen sekä isonen että kerhonohjaaja.

Päivä meni hilluessa ystävien kanssa, näin myös erästä ihanaa tuttua jonka tapasin kesällä. Hän asuu Turussa, mutta on tällä hetkellä täällä kyläilemässä isovanhempiensa luona, näin joulunvieton merkeissä. Mukavaa. :)
Myös eräs kauas muuttanut yksilö ilmaantui keskuuteemme tänään. Hauska oli nähdä häntäkin. Kaupoissa oli kamalat jonot!

Niin, poikaystäväni hiuksista puhuinkin viimeksi. Ne olivat punaiset! Parissa kohtaa hieman pinkkiä, koska väri ei ollut tarttunut kaikkialle. Ja hurjan lyhyet, olivat kuulemma liiankin lyhyet verrattuna siihen, mitä oli tarkoittanut. No, jos ei näe kokoajan peilistä että mitä parturi on tekemässä niin ei voi varoittaakkaan että eläpäs ota nuin paljoa. Huu. Seuraava tukkavärikokonaisuus kuulemma punamusta. Sitä odotan innolla. :) Milloinkohan itse uskaltaisin irrotella? Parempi varmaan että pitäydyn tässä kasvattamisessa ja mustassa.  :)

Huomenna on jo jouluaatto, hurjaa! Kinkkukin uunissa ja aamulla puuroa ja ensimmäinen paketti auki.. Tulee taas syötyä ihan liikaa, tunnen sen luissani. Päivä menee hommaillessa kaikkea jouluista, viiden aikaan tulee joulupukki viihdyttämään pikkuveljiä lahjojen jaon merkeissä ja seitsemän- kahdeksan aikaan poikaystäväkin taas tulee juhlimaan ainakin hetkeksi kanssamme ennenkuin siirtyy seuraavaan osoitteeseen. Perus joulu :) Jotenkin sellaista kutinaa, että erilainen kuin muina vuosina. Mistäköhän johtuu? Siitäkö, että olen onnellisempi kuin yleensä, vai siitäkö, että ei ole minkään sortin isähahmoa täällä.? Vai siitäkö, että en tiedä juuri yhtään, mitä saan lahjaksi? Ken tietää. Tavallista mukavampi tästä toivottavasti tulee. :) Onko teillä muilla joitakin jouluperinteitä? :)

Piparin tuoksuista joulua kaikille, kirjoittelen varmaan huomenna jos ehdin, jos en niin sitten viimeistään uuden vuoden jälkeen tulee pitkä postaus kattaen sekä uuden vuoden että joulun. :) Siihen asti, heis!

torstai 22. joulukuuta 2011

Loma!

Nyt se mahtava, 1 viikon ja 3 päivän loma alkoi!♥ Olen onnellinen.
Todistuksen keskiarvo väittää itsekseen 8,76. Ei paha, odotin huonompaa! :)


Päivä alkoi tänään joulukirkolla, jonka jälkeen suuntasimme koululle joulupuurolle ja todistusten hakuun. :) Koulu päättyi siinä joskus ennen yhtätoista. :) Sen jälkeen suuntasimme kaveriporukalla ystävän luokse, jonka jälkeen hiihuilimme kylillä porukka välillä kasvaen ja pieneten.
Sitten kun meitä oli jäljellä enään kolme, olimme sitten poikien kanssa täällä meillä. Pojat soittivat kitaraa, toinen lauloikin, minä katselin vierestä ja koitin arvailla biisejä. Sitten oli kaikenmaailman asioista juttelua, nauramista, pelleilyä..
Sitten porukka kapeni jälleen, ja enään toinen pojista oli täällä. Hänen kanssaan sitten enimmäkseen juteltiin asioista ja välillä jotain pientä pelleilyä, käytiin postissa ja istuskeltiin kaupan eteisen penkillä odottamassa hänen kyytiään. Hullua ajatella, että kun hän lähti, kello oli vasta kuusi!


Nyt sitten olen taas hieman siivoillut lisää, kuunnellut musiikkia, laittanut kynttilöitä valmiiksi poikaystävää varten, jonka pitäisi olla täällä hetkenä minä hyvänsä. ♥ Häntäkään en ole nähnyt moneen viikkoon, joten on kova ikävä! En malta odottaa, varsinkin kun hän on käynyt parturissa tänään, hiukset on leikattu ja värjätty.. Jännittää nähdä, millainen on lopputulos!


Joululahjoja on myös vaihdeltu puolin ja toisin, ja olen ollut iloinen kun tähän asti ovat olleet mieluisia kun jotkut ystävistä jo avasivat omansa. :) Voi sitä ihanaa tunnetta, kun lahjan saaja avaa paketin ja hymy leviää hänen kasvoilleen ja sitten onnellinen ihminen syöksähtää kiittäen kaulaan, kun oli lahja osunut nappiin. :')


Enään pari päivää jouluun.. Kävin äsken kokoamassa joulukuusenjalan ja viemässä ystävältä saadun paketin kuusen alle odottamaan jouluaattoa. Minulla on sellainen kutina, että tästä lomasta on tulossa aivan mahtava! Uuden vuoden juhlasuunitelmatkin ovat olleet todella riemuisia, katsoo sitten että miten käy niiden suhteen.. :) Nyt ensin tämä joulu juhlitaan läpi! :) Namnam, kinkkua♥


Eipä tässä nyt muuta, lisäilisin kuvia jos kameran omistaisin.. :/
Tsemppiä joulunodotukseen!

tiistai 20. joulukuuta 2011

Koulua.

Nyt sitten enkun tunnilla atk - luokassa viimeisen enkuntunnin (ennen lomaa) kunniaksi.
En keksinyt muutakaan tekemistä selattuani facebookin päivitykset läpi moneen kertaan, joten päätin kirjoittaa sitten tänne.

Asiat menee vähän hassusti. Tuntuu että kun yksi asia on poissa päiväjärjestyksestä, niin toinen painaa päälle. Elämä on joskus rasittavaa. Ystävät käyttäytyvät vuorollaan hieman omituisesti, ja itse reagoin omituisesti heidän käytökseensä.

Tänään oli ensimmäisellä tunnilla matematiikkaa, ja oli taas koko luokka yhdessä kun toinen opettaja ei ollut koulussa. Siitä opiskelusta ei tullut ihan mitään, ja koko luokka vaan riehui, hälisi, pulisi ja niin edelleen. Opettaja seilaili ties missä eikä opettanut/auttanut kun yritti pyytää..

Mutta nyt täytyy mennä, jäi vähän lyhyeksi. 

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Nenäliinoja kuluu vain..

Hihhei, ja kipeänä olo jatkuu.
Eilen, tai no viimeyönä, sain päähänpiston. En tiedä niinkään, oliko se järkevää tai kannattavaa, mutta toteutimpas sen silti sen suurempia sitten ajattelematta. Se oli niitä "pyörin sängyssä, mietin asioita ja sitten vain mieleeni tulee jotain mitä pitäisi tehdä" - hetkiä. Niin. Kirjoitin kommentin (no, se venyi kolmeksi kommentiksi..) erään.. no, sanoisinko että kai tavallaan entisen ystäväni blogiin. Nyt vain sitten odottamaan, tuleeko mitään vastausta, merkkejä että hän lukisi sen, mitään. Toivon vain, että en tehnyt kovin suurta virhettä. En halua joutua katumaan tätä.

Sitten iloisempiin asioihin. Paras ystäväni kävi tänään luonani piristämässä minua suklaalevyn kera. ♥ Oli ihanaa hetkeksi unohtaa muut asiat ja nauttia hänen seurastaan, katsoa ns. teinisarjaa, kommentoida komeita miesnäyttelijöitä, nauraa kippurassa tyhmillekin jutuille, vitsailla, tehdä kaikkea mitä tytöt nyt keskenään tekevätkään. Kaipasin sitä todella, tämä kotona nyhjöttäminen ei tee minulle hyvää ja ystäväni käynti piristi minua hirmuisesti. Oloni ei ole vielä tarpeeksi hyvä, että pääsisin kouluun huomenna,(tai no, tänään..) joten seura todellakin teki minulle hyvää. Harmittaa, että jään jälkeen koulussakin, mutta no, minkäs sitä ihminen sairastumiselleen mahtaa.

Huomenna varmaan taas jatkan tämän sarjan katsomista, ja yritän varmaan siivotakin, tehdä läksyjä ja sellaista. En halua erakoitua ja juurtua tähän koneelle/sänkyyn kokonaan. :) No, kai tämä tässä oli tältä päivältä. Heips!

maanantai 12. joulukuuta 2011

Talven nuhanenä.

Hrr, taas sitä tuli palelluttua ja kipeänä ollaan. Kuumetta ei ole, (yleistä, koska normilämpö niin matala..)mutta muuten olo on kuin.. sillä jollakin. Nyt jaksoin raahautua tietokoneellekkin lääkkeiden turvin, mutta pian varmaan menen taas sänkyyn lepäämään.

Viikonloppu meni aika ahdistavasti, suunitelmat ehti muuttua moneen kertaan ja riitojakin oli.
Tai no sellaisia hiljaisia riitoja. Sitten kun vihdoinkin oli mahdollisuus sopia asiat, niin sekin mahdollisuus peruuntuu. No, kaippa se on vaan parempi unohtaa ja odottaa taas viikko eteenpäin.

Joululahjojen ostoa tässä koitan aloitella, mutta kun palkkakaan vielä ei ole ropsahtanut tilille niin koitan pärjätä synttärirahoilla näin alkuun. Sitten herääkin kysymys: mitä ihmettä minä keksin ostaa ihmiselle, jolle haluan ostaa jotain tarpeellista mutta jolla on jo melkein kaikkea? Kun rahaakaan ei ole kauhean paljon.. Tietty voisin ostaa jotain vähemmän tarpeellista, mutta tälle henkilölle haluan tosissaan ostaa jotain mitä hän haluaa. Hankalaa..

Uudenvuoden suunitelmiakin pitäisi alkaa valmistelemaan, haluan viettää sen ystävieni kanssa isolla porukalla, ft. poikaystävä tietenkin. Mutta missä? Kysymyksiä, ongelmia, uaargh.

No, minä tästä vielä alan kuuntelemaan jotain musiikkia ja kohta varmaan lepäämään.
Niin ja, kuvia ei blogissa juurikaan ole, koska en omista enään kameraa ja lainakamerakin vietiin jo pois. :/

torstai 8. joulukuuta 2011

Long time no see..

Noniin, pitkästä aikaa vaivauduin tännekin.
Blogin kirjoittaminen on jotenkin jäänyt taas vaihteeksi, pitäisi jaksaa vain pakottaa itseni tänne.
Viimeaikoina ystävyyssuhteet ovat pysyneet aikalailla hyvällä mallilla, ja se on ihana asia.
Samoiten poikaystävän kanssa menee mainiosti, hassua huomata miten riidat puhdistavat ilmaa ja auttavat monesti jopa tajuamaan joitakin asioita, joita rauhallisella keskustelulla emme ole pystyneet ymmärtämään.
Vanhoja ystäviä, joihin en pidä enään yhteyttä/joihin välit ovat katkenneet, kaipaan aika paljon..
Erästä yksilöä kohtaan on tosin aika ristiriitaiset tunteet..

Koulussa menee aika normaalisti, kokeista tulee keskivertohyviä numeroita, kympit pysyneet kuitenkin piilossa paria tapausta lukuunottamatta. Fysiikkaa sain nostettua, ja olen iloinen siitä! Luokkahenki ei vain ole kovin .. myönteinen tai erityisen mukava välillä, varsinkaan erään opettajan kanssa en tule toimeen laisinkaan, mutta kyllä siihen tottuu, kestän kyllä tämän jäljellä olevan puolivuotisen. Hassua ajatella, että sitten peruskoulu on vihdoinkin ohi..

Tietokoneeni ja puhelimeni taitavat tehdä tenät tässä puolen vuoden sisällä.. Puhelimeen ainakin hommaan uuden akun, koneesta en tiedä, välillä toimii, välillä ei. Ihmeellistä tämä teknologia. 

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Menetys.

Miksi juuri nyt?

Yksi parhaista ystävistäni muuttaa pois, jonnekkin 12 tunnin ajomatkan päähän, eikä halua edes puhua minulle! Tuntuu kuin veitsi olisi työnnetty suoraan vatsastani läpi. Tuntuu pahalta kuulla tuollaisesta muualta, ja varsinkin siitä ettei minulle haluta puhua.. Onneksi minulla on vielä muutamia ystäviä, jotka ovat tukenani/joiden tukena voin olla tässä asiassa, jotka kuuntelevat ja auttavat minua selvittämään tunteitani.. Kamalin tapa herätä on se, kun tulee puhelu ja sitten saa kuulla että huomenna ystävä muuttaa pois. Sitä vaan ei voi käsittää..

Kaiken lisäksi vielä on ongelmia parin muun ystävän kanssa, tuntuu että voiko tämä olla edes mahdollista..
Ikävöin kaikkia ystäviäni, joiden kanssa välit ovat viilenneet, ja etenkin sitä, joka on poissa keskuudestamme.
Haluaisin korjata välit muiden ystävieni kanssa, mutta pelkään pahoin että se ei tule onnistumaan ;l

Hei Sinä,
Minne katosi ne sanat; ollaan yhdessä ikuisesti, tätä ystävyyttä ei voi rikkoa kukaan?
Ikävöin sinua, miksi sinun pitää lähteä, mikset voi selittää minulle? En halua menettää sinua..

Hei Sinä,
Muistan kyyneleesi, anelevan äänesi: "Sä oot tärkee mulle, en haluu menettää sua, oikeesti.."
Muistan pitkän halauksesi, anteeksipyyntösi ja sen, kun sanoit että pyydän aina turhaan anteeksi.. Muistan naurusi, muistan kun säikäytit aina minut. Muistan pitkät puhelut, muistan ne tekstiviestimaratoonit joiden takia laskusi nousi usealla kymmenellä eurolla.. Muistan ilmeesi kun sanoin jotain mielestäsi omituista. Muistan kaikki lempinimet, mitä sinä annoit minulle. Muistan paperilaput, joita läheteltiin.
Minne sinä oikein katosit, olet kuin eri ihminen, ihankuin en tuntisi sinua enään.. Mitä oikein tapahtui?

Hei Sinä,
Muistan naurusi, naljailusi ja kaikki ne järjettömät puheet, suunitelmat mitä suuniteltiin.
Muistan kun sanoit minua pieneksi ja mitättömäksi, ja ihmettelit mitä oikein teet minun kanssani, miksi minä oikein välitän sinusta.
Muistan kun sanoit, että en voi pelastaa sinua, koska sinussa ei ole mitään pelastettavaa, enkä saisi välittää sinusta, koska kukaan muukaan ei välitä. Olit väärässä, sinua kaivataan, minä kaipaan sinua. Miksi sinun piti lähteä? Pääsit sinne minne halusitkin.. En olisi halunnut kuulla vanhemmiltasi että olet poissa.. En olisi halunnut kuulla sitä keneltäkään..

Hei Sinä,
Olet nyt armeijassa, mutta kun pääset lomille, toivon että näemme pian. Siitä on liian kauan, ja minulla on ikävä sinua, olet tärkeä minulle. Emme ole puhuneet paljoa viimeaikoina, ja se harmittaa minua.. Toivottavasti näemme pian taas..Haluan taas että puhuisimme paljon ja kauan, tuntuu että nykyään se on mahdottomuus.. Se on niin vaikeaa.. 


Minulla on ikävä teitä kaikkia, ihan hirmuisen kova ikävä.. <3 Olette kaikki tärkeitä ystäviä minulle..

Yhtä en voi saada takaisin vaikka kuinka haluaisin.. Haluan korjata muiden kanssa kaiken ennenkuin on myöhäistä..

Tänään sitten vähän angstimista, joku päivä kirjoitan Ruotsin ja Tanskan reissusta, ja siitä, kuinka tilasin tänään itselleni uuden kitaran. Siihen asti..

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Naimalupa.

Noniin, huomenna se sitten koittaa: konfirmaatio ja sen myötä se "naimalupa."
Ei jännitä yhtään.. Okei, ehkä pikkuriikkisen, myönnetään, mutta sehän on ihan tervettä, eikö? :)
Rippileiri ja päiväkoulu oli ikimuistoisia tottakai, ja tuli saatua keijokin, eli oscarin tai vastaavan tapainen "titteli."
"Ripari I:sen höpöttäjä" -titteli oli aika hupaisa, olen kuulemma kova höpöttämään kaikenlaista.. Uutta?

Sitten oliski ylihuomenna lähtö taas tuonne Vääkiöön, keskiviikkoaamuna pois sieltä, iltapäivällä syötteelle, sunnuntaina pois sieltä, maanantaina köpenhaminan kautta ruotsiin ja siellä sitte vierähtääki seuraavat kaks viikkoa..
Sitten oliski aikalailla rentoa loppukesä, mitäny parit rippijuhlat vois käyä kiertämässä, ja sitten ystäviä eteläsuomesta tulleepi käymään.. ♥

Hassua, ei tunnu yhtään lomalta, vaikka tavallaan tuntuukin. Kaks viimeisintä viikkoa menny aikalailla riparin parissa, niin kai se sitten on sitä kun on joutunu aikasin nousemaan tai jotakin..?
Leirillä meni kamerakin rikki sitten syystä tai toisesta *katse kohti kahta huliviliä* joten nyt sitten pitää kikkailla jostakin kamera huomiseksi että sais kuvia.. Eiköhä sitä joltakulta sais lainaa..
Huomenna kirjoittelen, jos vain suinkin ehdin, sitten lisää. Jos en, niin saattaa vierähtää hetki jos toinenkin~ 

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Arkistoista löytynyt tunteidenpurkuprofekti.

Tarina tuskasta, menetetystä toivosta. Tuskasta, jota kukaan muu ei nähnyt~

Paperi täyttyi kyynelistä,
verisistä kyynelistä.
Sydän itkee hiljaa, itkee hiljaa verta.
Ei kukaan näe, ei huomaa
ei tyttöä, ei tuskaa.
Ei tytön omaa eikä sitä mitä hän muille tuottaa.

Kyyneliä, nyyhkäyksiä..

Kynä maahan kolahtaa
huuto jää ilmaan leijumaan.
Pyytäen anteeksi, pyytäen toista jäämään.
Aneleva katse, valuvat kyyneleet
välähdys veitsen, lähestyvät askeleet.
Kukaan ei kuule, kukaan ei huomaa
kuinka tuska pienen tytön maahan kaataa.

Vain viimeisiä henkäyksiä..

Kuluu päivät, kuluu yöt.
Kukaan ei kaipaa, ei muistakaan
tyttöä joka jäi maahan makaamaan.
Raajat kalpeat, veren tahrimat
silmät sameat, huulet halkeavat.
Kyynelvirta tyrehtynyt,
hengitys hiljennyt.
Paperilla lukien veriset sanat: se on ohi nyt.

Pimeys, hiljaisuus..


Paperi täyttyy kyynelistä,
verisistä kyynelistä.
Sydän itkee hiljaa, itkee hiljaa verta.
Ei kukaan näe, ei huomaa
ei poikaa, ei tuskaa.
Ei kyynelvirtaa loputonta, ahdistuksen täyttämää katsetta..

Anteeksi saamisen mahdottomuus..

Nyrkki pöytään kolahtaa
huuto jää ilmaan leijumaan.
Pakottaa itsensä katsomaan,
tyttöä maassa makaavaa.
Pyytäen anteeksi, pyytäen toista palaamaan.
Aneleva katse, valuvat kyyneleet
välähdys veitsen, verivana aueten.
Kukaan ei kuule, kukaan ei huomaa
kuinka tuska pojan maahan kaataa.

Tahto palata toisen luokse, hyvittää..

Kuluu päivät, kuluu yöt.
Kukaan ei kaipaa, ei muistakaan
kahta lasta jotka jäivät maahan makaamaan.
Raajat kalpeat, veren tahrimat
silmät sameat, huulet halkeavat.
Kaksi lasta vierekkäin,
ikuisesti, myös tänään.
Paperilla lukien veriset sanat: Anteeksi, pian nähdään..

maanantai 30. toukokuuta 2011

Ja niitä kuvia..
Oli todella kaunis ilma ennen ukkosta ja sadetta, sateen jälkeen. Ilma tuoksui raikkaalle, aurinko pilkisti pilvien takaa kuin luikkien karkuun sitä jahtaavia harmaita pilviä. Kosken , tai minkä lienenkään, pauhu oli kilpaa lintujen laulun kanssa, ja tuuli leikki puiden lehdillä. Idyllistä, ja sen vähäisen liikenteenkin äänet hukkuivat aika ansiokkaasti veden kohinan alle. Siellä sai rauhoittua.


Murinaa, ärinää, purinaa.

Nyt sitten lähti tämän koulun ysit Helsinkiin..
Lauantaina viimeinen koulupäivä, välissä torstai vapaana. 
Keskiviikko - torstaiyönä tullee ne yhet sitte takasi tänne pohjoiseen..
Nyt sitten matikantunnilla atk-luokassa, opettaja jossain päin maapalloa.
Ensitunnilla vesisateeseen metsään retkelle jonnekin, mistä ei ole mitään hajua kun ei ole informoitu.
Ah, rakastan liikuntatunteja..

Huomenna ohjelmassa lisää metsässä samoamista, jokin metsävisakilpailun palkintoretki kaseille, seiskat menee pyhitykselle.. Keskiviikkona liikuntapäivä Sverige Dag - teemalla. Pientä vittuilua ruotsalaisille, katsos päivämäärä 1.6 ..? :p

Viikonloppu meni vääkiössä poikaystävän kanssa, siellä tuli sit otettua pari kuvaa..
Niitä lissäilen tänne kunhan kotiin pääsen, I think so.
Onko muuten tuttua, että kaikki asiat kaatuvat päälle yhtäaikaa, ja kun yhdestä ongelmasta pääsee, huohottaa uusi jo niskaan?

Ihmiset ovat viimeaikoina hullaantuneet tavalla tai toisella keväästä, osittain myös negatiivisella tavalla.
Nyt sitten odotellaan että sais tiedon, pääsenkö vaihtamaan ysin ajaksi toiseen luokkaan. Jotkut ihmiset eivät vaan osaa tulla sanomaan päin naamaa, mikä on vikana, ja jos kysyy, skitsotaan raivona takaisin.
Minä en ymmärtäkseni ole mitään väärää tehnyt, miksi sitten yht'äkkinen vihanpurkaus? Ei sillä, ainakin huomaa ketkä on niitä "tosiystäviä." Niitäkin onneksi on tässä maailmassa. Mieluummin vain pari hyvää ystävää, kuin kasapäin huonoja. Kaikki ovat hyviä ystäviä jollekin..


keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Kirjoittelen tänne taas astetta harvemmin, mutta kirjoitampas nyt sitten.
Euroviisut, Jääkiekon MM ja muut härpäkkeet täyttävät facebookin etusivun ja puheenaiheet.
Itse henkilökohtaisesti en seuraa jääkiekkoa, mutta euroviisuja seuraisin jos olisi tarpeeksi ollut jaksamista, ja aikaa. Tuli kuitenkin parempaa tekemistä, kullan kainalossa.. ;)

Nyt kun koesuma alkaa hellittää, ja uusi alkaakin taas kohta, niin voi pysähtyä miettimään kesälomaa.
Itsellä on kalenteri paria päivää lukuunottamatta täynnä aina siitä kesäkuun kahdeksannesta päivästä heinäkuun yhdenteentoista asti. On rippikoulua, mökkireissua, matkaa Ruotsiin Tanskan kautta lukuunottamatta.. ;)♥
Kevätjuhlakin lähenee uhkaavasti, ja se taas tarkoittaa sitä, että minun on määrä soittaa (ja laulaa)valinnaisen musiikkiryhmämme (+ basistituuraja) kanssa Zen Cafen Todella kaunis.. Harjoittelu ei ole pahaksi, varsinkin kun oma basisti-ihmeemme teloi kyynärpäänsä. Onneksi emme ole yksin tässä julmassa maailmassa.

Mustat sukat ovat muuten jänniä. Ainakin tuntuu, että joittenkin ihmisten mieliala ja mustasukkaisuus- palkki määräytyvät sukkien mukaan. Toki jotkut ovat hyviä maastoutujia, ja piilottavat mielialansa vaikka pinkkien sukkien alle. Ja toisinpäin, kaikki mustasukkaiset eivät välttämättä ole mustasukkaisia tai alamaissa.
Kiehtovaa.

Mutta nyt tämäkin "vuoden ernu" - tittelin saanut henkilö poistuu tuonne jumalaiseen koulun valtakuntaan.
katsotaan mitä tästäkin päivästä sitten tulee..~

Näpytellen, Wemin.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Joo.. Siitäkin taas aikaa kun viimeksi kirjoitin. Monesti oon meinannu kirjottaa, ihan oikeesti, mut sit se on tyssänny jotenki..
Nyt on vappu vietetty, oman kullan kanssa tuolla "luonnon helmassa". ♥
Kipeänä olemista jatkunu n.kuukauen eikä tunnu kivalta, varsinki ku arvauskeskus on nimensä mukainen.
Koulukuvaus oli ja meni, ja ei ne kuvat nii kauheita sit ollukkaa mitä esikatselu anto ymmärtää, mut tietty niille on jtn tehtykki, ja näinpäinpois. Kuvia voisin lisätä tännekki nyt pitkästä aikaa, kunhan saan muokkauksen alulle ja tehtyä.. 

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Väriä, sotkua, naurua.

Nyt sitten taas päätin kirjoittaa, jos saisin jtn aikaiseksikin ilman sen suurempia romaaneja..
No, tänään kaveri, tai ystävä, miten vain, tulee meille, ja minä värjään hänen piiiitkät hiuksensa mustiksi.
Saas nähdä, millaista sotkua siitäkin hommasta tulee.. :p Toivotaan että tulee edes hauskaa.

Koulussa olen siis nyt, n. 10 minuutin päästä kotiin.. Seiskat on helsingissä, joten koulu tuntuu aika tyhjältä ilman sitä vilinää, onneksi muutkin sitä sitten osaa.. :p

Muttaniin, heis! Opo kutsuu ~